Kaikki oli ennen paremmin. Osa 1: vaatteet

OldDesignShop_ONeillCatalogueMensClothingBW

Kuva O’Neill & Co. 1897-8 Fall & Winter Fashion Catalogue -kuvastosta.

Oliko kaikki ennen paremmin? Tai edes joku asia? Tässä kirjoitussarjassa käsittelen aihetta eri näkökulmista. Seuraavissa osissa vuorossa ovat ainakin sota ja 80-luku.

Vaatteet valikoituivat ensimmäisen kirjoituksen aiheeksi ehkä siksi, että olen harkinnut uuden villakangastakin ostamista. Nykyisen ostin noin 25 vuotta sitten kirpputorilta. Se maksoi 15 markkaa. Takki on paksua kangasta, ja kutsuimmekin sitä puupalttooksi. Nyt se on jo hieman rispaantunut ja käpristynyt kulmista.

En usko, että löytäisin enää kymmeniä vuosia kestävää päällystakkia kaupasta. Saa korjata (ja antaa vinkkejä), jos olen väärässä.

Entäpä muut vaatteet? Tuntuu olevan lähes sattuman kauppaa, mitkä vaatteet osoittautuvat pitkäikäisiksi. Sellaisiakin joskus tulee siis vastaan! Esimerkiksi eräästä tunnetusta ruotsalaisesta vaateketjusta ostamani toinen ulkotakki on palvellut huomattavan kauan. Jotkin muut samasta kaupasta aikoinani kantamani vaatteet puolestaan eivät montaa pesua kestäneet. Tietenkin on selvää, että suurketjun vaatteet tulevat monilta eri tehtailta.

Jos osti vaikkapa housut ja takin joskus 1950-luvulla, oliko itsestään selvää, että ne kestävät vuosia? Kymmeniä vuosia? Vai onko meillä vain harhainen kuva siitä, että vanhat vaatteet ovat kestäviä, sillä niitä mahdollisesti huonoja emme enää vintage-kirpputoreilta löydä?

Luulen, että vaatteet todella tehtiin ennen laadukkaammista materiaaleista ja paremmin. Jos tuon villakangastakkini kangasta vertaa arvokkaampiinkin kaupasta löytyviin valmisvaatteisiin, ero on selvä. Joistakin kaupan takeista voi jo näppituntumalla sanoa, että ne tulevat nukkaantumaan nopeasti.

Entäpä, jos menisi räätälin puheille? Valittaisiin kangas yhdessä, ja ammattilainen valmistaisi vaatteen mittojen mukaan? Tätä minulla ei valitettavasti ole ollut varaa kokeilla. Ehkäpä joku jossain vielä valmistaa laadukasta kangasta, josta valmistettu takki kestäisi isältä pojalle.

Kaiken takana on tietenkin maksimaalinen voitontavoittelu. Eiväthän ne halua, että vaatteet kestävät, koska ne haluavat aina myydä uusia vaatteita! Tämäntyyppisissä väitteissä on varmasti vinha perä. Onneksi jotkut tekevät asiat toisin. Esimerkiksi Japanista löytyy laadukkaita raakafarkkuja valmistavia yrityksiä, eikä niiden tekemien farkkujen hinta ole erityisen korkea muihin merkkifarkkuihin verrattuna. Ja raakafarkuista on iloa varmasti pidemmäksi aikaa.

Nykyäänkin siis tehdään hyviä vaatteita. Niiden löytäminen vain vaatii enemmän vaivaa. Siinä missä entisaikain isäntä teetti uuden puvun joka kymmenes vuosi räätälillä, joka mittoineen ja kankaineen tuli taloon kyläilemään, me ostamme yhdellä ostosreissulla pari kassillista ryysyjä ja mietimme sitten kotona, että mihin nämä kaikki nyt sitten ripustetaan. Jos käyttäisimme sen ostosreissun verran aikaa esimerkiksi hyvien housujen etsimiseen, löytäisimme verkon keskustelupalstoilta varmasti hyviä vihjeitä laadukkaista materiaaleista ja hyvistä ostospaikoista. Hyvällä tuurilla ehtisimme käydä valitsemassa kankaan ja ottamassa mitat vaatturilla. Vaikka tällä tavoin valmistettujen housujen hinta kohoaisi useisiin satoihin euroihin, ne saattaisivat silti olla edullisempi hankinta kuin se kassillinen vaatteita. Ja byysat saattaisivat myös olla enemmän käytössä ja kestää silti pidempään, sillä hyvin istuvia vaatteita tulee käytettyä enemmän ja laadukkaampi kangas kestää kauemmin.

Mikä siis on loppupäätelmämme? Olivatko vaatteet ennen parempia? Keskimäärin: kyllä olivat. Onneksi yhä useammat meistä ”kuluttajista” tiedostavat jätevuorten ja merten muovilauttojen kasvamisen. Yhä useammat haluavat selvittää, mistä materiaalista, missä ja miten vaatteemme on valmistettu. Internetin tarjoaman rajattomuuden ansiosta meidän äänemme vaikuttaa vaateteollisuuteen.

 

Miksi kiinnostuin pukeutumisesta?

Äärkyyl, Äärkyyl.

Äärkyyl, Äärkyyl.

Identiteetti

Miksi on olemassa pukeutumissääntöjä? Eikö ole ihan sama, jos menee kutsuille t-paidassa ja farkuissa? Ihmisiähän sinne tullaan tapaamaan eikä vaatteita?

Ajatuksiani vuosien varrelta. Koska sain harvoin kutsuja kutsuille, en useinkaan joutunut varsinaisesti pohtimaan pukeutumistani. Palaveriin menin kauluspaidassa, häihin ja hautajaisiin mustassa puvussa.

Jossain vaiheessa mieleeni pulpahti kysymys. Millainen minä olen? Kuvaako pukeutumiseni minua? Onko sillä väliä? Ikäkriisikö siellä huutelee?

Katsoin Kjell Westön romaaniin perustuvan Missä kuljimme kerran -elokuvan. Se sijoittuu 1900-luvun alkuvuosikymmenille. Silloin duunaritkin pukeutuivat pukuun. Housuja kannattelivat henkselit. Se näytti hyvältä.

Inspiroiduin elokuvasta ja menin jopa niin pitkälle, että ostin eräästä käytettyjen vaatteiden liikkeestä muutaman vuosikymmenen palvelleet housut (paremmassa kunnossa kuin omat pari vuotta vanhat farkkuni) ja niihin kannattimet. En tosin ole vielä kehdannut pukeutua vintage-hankintaani julkisesti. Johtuneeko 20-luvun leikkauksesta…

Moraali

Haluanko ostaa vaatteita, joita valmistavat 14-tuntisia päiviä tekevät pienet bangladeshilaiset tytöt? Haluanko ostaa vaatteita, jotka menevät huonoksi parin pesukerran jälkeen? Haluanko ostaa muovia (keinokuituja) sisältäviä vaatteita, jotka pestessä likaavat meriä?

Säännöt

On hyvä, että on sääntöjä. Omien lasten kanssa tämän on tajunnut hyvin  konkreettisesti.

Pukeutumisessakin on säännöt. On hyvä, että hautajaisiin mennään mustissa. Siellä ei olla erottumassa massasta vaan kunnioittamassa vainajaa. Häissä puolestaan on morsiamen hetki olla esillä. Samaa logiikkaa noudattaen tulee helposti siihen johtopäätökseen, että säännöt ovat mukavia, turvallisia. Ne myös tarjoavat rajat, joiden yli hyppiä.

Säännöt ovat lähtökohta pukeutumiselle. Ne tarjoavat tilaisuuden sopivaan irrotteluun ja sääntöjen rikkomiseen.

Vaimo

Olen keskustellut puolisoni kanssa orastavasta halustani pukeutua paremmin. Tämä jouluna kauniisti kääritystä paketista putkahti kirja Vapaa tyyli – Miehen pukeutumissäännöt ja kuinka niitä rikotaan. Kirjan antamat konkreettiset vinkit veivät minut joululomalla goodyear weltin ja super 120:n maailmaan. Luin blogeja ja katselin nettikauppoja. Välillä hävetti. En tiedä varmasti, miksi, mutta en ollut aikonut käyttää aikaani sen miettimiseen, miten kehoni verhoan.

Missä mennään

En kahminut ale-rekkejä tyhjiksi. Yhden paidan ostin. Muutoin haluaisin tulevaisuudessa hankkia vähän mutta hyviä vaatteita, jotka 1) istuvat hyvin 2) on valmistettu laadukkaasta materiaalista 3) joiden raaka-aineiden alkuperä on selvitettävissä ja kestää päivänvalon 4) jotka eivät sisällä muovia 5) joissa ei ole logoja näkyvillä.

Ja heti poikkeus: talviulkovaatteissa tulee todennäköisesti olemaan muovia tulevaisuudessakin. Niitä tarvitsee kuitenkin pestä verrattain harvoin.

Pohjalla Poirot

Niin, se Äärkyyl. Yksi syy tälle kaikelle on tietysti päästä pitämään useammin kuvitteellisen mestarietsivän kuvaa kantavia kalvosinnappeja.