Talvisota: kohti Ägläjärveä

Vallattu panssariauto Tolvajärven suunnalla 18.12.1939. SA-Kuva.

Vallattu panssariauto Tolvajärven suunnalla 18.12.1939. SA-Kuva.

Joulukuun puolimaissa 75 vuotta sitten taisteltiin koko rintaman pituudelta. Kannaksella raivosi Neuvostoliiton suurhyökkäys. Osasto Talvelan rintamalla Suojärven-Tolvajärven suunnalla neuvostojoukot yritettiin painaa takaisin vastahyökkäyksellä. Ote Talvisota päivä päivältä -kirjan 18.12.1939 käsittelevältä aukeamalta:

— Lainaus alkaa —

Kohti Ägläjärveä

Osasto Talvela oli Tolvajärvellä saavutetun voiton jälkeen hyökännyt kohti Ägläjärveä. Raskaasta ja hitaasti etenevästä hyökkäyksestä vastasi Osasto Pajari, jonka menetykset olivat olleet kovia: noin 400 kaatunutta.

18.12. Pajari miehineen hyökkäsi kohti Ägläjärven kylää. Joukot oli jaettu niin, että hyökkäys tapahtui useasta suunnasta yhtä aikaa. Sää ei kuitenkaan suosinut hyökkääjiä, sillä lumi antoi periksi, ja sukset upposivat maan pintaan asti. Myös miehet olivat väsyneitä edeltävien taisteluiden jäljiltä, ja nukahtelivat hangelle pienenkin pysähdyksen aikana. Vain pohjoisesta kylää kohti kiertänyt osasto pääsi tavoitteeseensa, mutta sen voima ei yksin riittänyt vihollisen tuhoamiseen ja se vetäytyi, kuten muutkin suomalaiset. Ensimmäinen yritys Ägläjärven valtaamiseksi oli epäonnistunut.

Eversti Talvela antoi kuitenkin käskyn hyökkäyksen jatkamisesta, vaikka Mannerheim oli käskenyt välttää suuria tappioita vaativia sotatoimia.

— Lainaus päättyy —

Palaamme Ägläjärvelle ylihuomenna.

 

Talvisota: Suomi hyökkää!

Sotasaalista. Kuva on todennäköisesti Tolvajärven suunnalta, vaikka kuvatekstiä ei TK-mies ole ehtinyt kirjoittamaan.

Sotasaalista. Kuva on todennäköisesti Tolvajärven suunnalta, vaikka kuvatekstiä ei TK-mies ole ehtinyt kirjoittamaan.

Talvisodan ensimmäiset päivät olivat suomalaisten perääntymistä. Varsinkin Laatokan pohjoispuolella sijainneen Suojärven suunnalla rintama taipui uhkaavasti.

Rintamalle luotiin Ryhmä Talvela, jota johti hyökkäysmielinen eversti Paavo Talvela. Hänen rintamakomentajansa oli everstiluutnantti Aaro Pajari, joka oli myös hyökkäysmielinen. Ei liene vaikea arvata, millä lääkkeellä he pysäyttivät puna-armeijan etenemisen Tolvajärvellä. Ensin Pajari teki yllätyshyökkäyksen vihollisen selustaan. Kaksipäiväinen suurempi vastahyökkäys aloitettiin 12.12.

— Lainaus alkaa —

Suomi hyökkäsi Tolvajärvellä

Ryhmä Talvela oli nopeasti ottanut aloitteen käsiinsä Tolvajärven maastossa. Aaro Pajari oli miehineen suorittanut onnistuneita vastaiskuja, ja nyt koitti Talvelan suunnitteleman suuremman hyökkäyksen aika. Hänen mielestään hyökkäys oli ainoa keino torjua neuvostojoukot. Talvelan suunnitelmana oli saartaa venäläiset pohjoisesta erillisen osaston voimin ja hyökätä pääjoukoilla etelässä Ägläjärvelle vievän tien suunnassa.

Pohjoisen koukkaus vihollisen sivustaan ei onnistunut, sillä osasto kohtasi kovan vastarinnan ja pysähtyi. Sen sijaan Pajarin johtama päähyökkäys oli menestys, joskin hinta oli kova. Erityisen verisesti taisteltiin Tolvajärven matkailumajasta. Suomalaisten hyökkäys oli monta kertaa jo taittumassa miestappioiden vuoksi, mutta Pajari heitti tuleen reservejään, ja lopulta päivän taisteluista selvittiin voittajina.

Tolvajärven voitto oli monella tavalla merkittävä, ja sitä hehkutettiin myös Suomen radiossa. Se antoi suomalaisille uskoa omiin mahdollisuuksiin, työnsi rintamaa taaksepäin kriittisessä paikassa ja toi lisäksi runsaan sotasaaliin, muun muassa kaksi tykistöpatteria. Suomalaiset tuhosivat päivän aikana noin 20 vihollisen hyökkäysvaunua. Lisäksi venäläisten tappiot olivat yli tuhat miestä. Hyökkäys jatkui seuraavina päivinä kulminoituen lopulta 18.–23.12 käytyihin Ägläjärven taisteluihin.

— Lainaus päättyy —

Kansainliitto vetosi talvisodan osapuoliin sen lopettamiseksi. Neuvostoliitto antoi vastauksensa vetoomukseen 12.12.

— Lainaus alkaa —

”Neuvostoliitto ei sodassa Suomen kanssa”

Kansainliitto vetosi sodan osapuoliin ja kehotti niitä keskeyttämään vihollisuudet ja aloittamaan viivytyksettä neuvottelut rauhasta. Neuvostoliitto vastasi tähän sähkeellä, jossa se sanoi: ”Neuvostoliitto ei ole sodassa Suomen kanssa … Neuvostoliitto on rauhallisissa suhteissa Suomen kansanvaltaisen hallituksen kanssa, jonka hallitus on joulukuun 2. päivänä solminut Neuvostoliiton kanssa avunanto- ja ystävyssopimuksen.”

Neuvostoliitto vetosi Terijoen hallitukseen, jota Kansainliitto ei kuitenkaan pitänyt Suomen laillisena hallituksena, mitä se ei tietenkään ollutkaan.

— Lainaus päättyy —