Seitsemäntenä lomapäivänä

Hupsista. Edellisestä blogauksesta on kulunut jo viitisen kuukautta, mitä voi pitää kehnohkona suorituksena. Kirjoitan blogijuttuja yleensä iltaisin, ja kuluneena keväänä iltaisin on ollut melkolailla kuiviin tiristetty olo.

Kevättalvella aika meni Tarina-akatemian parissa muun muassa bisnestarinakerronnan superaamua suunnitellessa. Kun se ja muutamat muut markkinointihommat oli tehty, oli jo huhtikuu. Silloin minulla oli ensi syksynä ilmestyvästä 1917 – miten Suomesta tuli Suomi -kirjasta koossa noin 50 käsikirjoitussivua. Sulkeuduin kammiooni sitä tekemään. Kesäkuun loppuun istuin siellä kirjoittamassa. Jos joku erehtyi ovelle koputtelemaan, hätistin tunkeilijan loitommalle hullun tuijotuksella ja heittelemällä ihmisparkaa aiempien tuotosteni tekijänkappaleilla. Poistuin kammiosta ajoittain kotiin näyttäytymään lapsille ja vaimolle (tunnistivat vielä kuitenkin) ja survomaan ravintoa tuntikausien paikallaanistumisesta naksuvaan ruhooni. Illan päätteeksi ohjelmaan kuului yleensä vielä kuvatoimitusta samaista opusta varten.

Nyt olen ollut lomalla viikon. Tähän mennessä sen kohokohta on ollut tappio kuopukselle pöytäjalkapallossa. On ollut myös kiva ajella 40-vuotislahjaksi ostamallani pyörällä metsässä ja näppäillä bassoa. Ja seitsemäntenä lomapäivänä kirjoittaminen näköjään maistuu taas.

 

Koulun penkillä ja vähän sen edessäkin

Minulla on sellainen onni, että pääsen työssäni säännöllisesti opettelemaan uusia asioita. Viimeaikoina opettelua on ollut tavallista enemmän. Avaan seuraavassa hiukan sitä, mitä olen äskettäin tehnyt, ja raotan myös tulevaa.

Sisältömarkkinointia Tarina-akatemiassa

Välillä opiskelu on aikaa vievää ja vaikeaa. Keskittymistä häiritsevät esimerkiksi tekemättömät työt, jotka kolkuttevat niskassa. Keskimäärin uuden opettelu on silti aika mainiota puuhaa. Viimepäivinä olen tehnyt Tarina-akatemian omaa markkinointia. Teimme seuraavanlaisen kampanjan:

  1. Kirjoitimme oppaan aiheesta miten tarina vaikuttaa
  2. Teimme oppaan lataamista varten landing pagen www-sivuille
  3. Kirjoitin tukun Google- ja Facebook-mainoksia, jotka kehottava lataamaan oppaan

Tämä on sitä niin kutsuttua sisältömarkkinointia, jonka avulla jaamme omaa asiantuntemustamme tarinoiden käytöstä ja vahvistamme samalla omaa brändiämme. En ole hakukone- tai some-markkinoinnin suurguru, sillä sen sisällä pätevät omat lainalaisuutensa alkaen esimerkiksi siitä, miten Googlen mainosohjelma Adwords mainoksia rankkaa. Brändinrakennusprojektit ovat Google-näpräykseen verrattuna suurella pensselillä maalaamista, ja tykkään sellaisesta enemmän. Mutta tätä näpräystäkin on ollut pääosin kiva opiskella. Facebookissa on tietysti ihan omat lainalaisuutensa verrattuna Adwordsiin…

adwords_kuva

Jaa, mitkä pisteet? Jos asiasana on sekä mainoksessa että ländärillä, niin mitä huutelette siellä?

Tietokirjan kirjoitusta

Kirjoitan uutta tietokirjaa ensi syksyksi, ja sen kirjoittaminen on mitä suurimmassa määrin uuden opiskelua. Olen paneutunut aiemmin vain pintapuolisesti tuntemaani ajanjaksoon, 1800-lukuun, ja olen suorastaan fasinoitunut siitä. 1800-luvulla maailmassa tapahtui suuri murros, kun uudet aatteet ja keksinnöt seurasivat toisiaan.

Tavalliset ihmiset elivät elämäänsä pitkälti samalla tavoin kuin olivat eläneet aiempina vuosisatoina, kunnes joku sysäys yhtäkkiä suisti sen raiteiltaan. Se saattoi olla tehdastyö, nälänhätä tai vaikkapa työväenaate. Joidenkin elämät palasivat uomiinsa, mutta toisten muuttuivat lopullisesti.

Penkkien edessä

Tein elämäni ensimmäisen kouluvierailun tietokirjailijan ominaisuudessa. Tunsin olevani elementissäni, kun pääsin puhumaan lukiolaisille historiasta, tietokirjailijuudesta, ammatinvalinnasta ja tarinoista.

Aloitin kertomalla 27.12.1939 käydystä Keljan taistelusta alikersantti Heikkosen näkökulmasta. Sen jälkeen puhuimme siitä, miksi Neuvostoliitto yritti vallata Suomen ja sitten siitä, miten olen lähdemateriaalin kerännyt. Siitä päästiin tietokirjailijan työhön ja lukiolaisten kysymyksiin ammatinvalinnasta.

Lopuksi pohdimme tarinan rakennetta ja kerroin, miten Heikkosen tositarina talvisodasta kerrottiin tarinan kaavan mukaan. Sen jälkeen pyysin opiskelijoita ehdottamaan jotain elokuvaa, jonka juonen sijoittaisimme tarinan kaavaan. Hämmästyksekseni kaksi ihmistä eri puolilta luokkaa sanoi heti ”Titanic”. Valmistautuessani olin pohtinut, mikä olisi elokuva, joka yhdistää lukioikäisiä, mutta Titanic ei ollut tullut mieleeni. Suuret tarinat kestävät aikaa, minkä itse olin tätä kysymystä miettiessäni näemmä unohtanut.

Nuoret ovat fiksuja ja kivoja ja täynnä toivoa. Itse toivon, että tilaisuuksia puhua heidän kanssaan aukeaa vielä lisää.

Bassokaupoille

Olen pitkään haaveillut bassonsoitosta. Eräänä iltana kohtasin naapurissani asuvan muusikon kerrostalomme pihalla ja kerroin hänelle haaveestani. ”Minulla taitaa olla ylimääräinen basso. Saat lainaan. Palauta, kun jaksat.”

Onneksi soitin ei ole ihan ”mint”-kunnossa. Kynnys opetteluun ja kaikenlaisiin kokeiluihin on matalampi, kun lainabasso on 80-luvulta ja siitä voi päätellä, että naapuri on nuoruudessaan tehnyt sillä erilaisia eksperimenttejä rouheista mikinvaihdoista alkaen.

Uuden soittimen opettelu ei ole nopeaa, ja aikaa sen ropaamiseen on hyvin rajallisesti. Mutta sormenpääni alkavat jo kovettua, ja elättelen toiveita, että joku uuden ja säihkyvän soittimen joululahjaksi saanut myisi esim. Tokain Hard Puncher -sähköbasson joulun jälkeen.

tokai

Tämmöinen musta olis kiva…

Joku saattaa miettiä paitsi sitä, että tuo on hullu, myös sitä, että miten sen aika riittää. Ei se riitäkään. Teen asioita limittäin, ja välillä priorisointi on vaikeaa. Olennaista on muistaa, mikä on tärkeää. Esimerkiksi bassoa pitää näppäillä joka ilta, silloin ei tehdä töitä.