Talvisota: tuskainen rauha

Suomalaisia vetäytymässä uuden rajan taakse Kuhmon suunnalla 16.3.1940. SA-Kuva.

Suomalaisia vetäytymässä uuden rajan taakse Kuhmon suunnalla 16.3.1940. SA-Kuva.

Talvisota päättyi 75 vuotta sitten vaikeiden rauhanneuvottelujen jälkeen. Aseet vaikenivat rintamilla kello 11. Ankarien rauhanehtojen vuoksi Suomessa järjestettiin suruliputus.

Rauhaa kutsuttiin välirauhaksi, koska maailmansodan odotettiin päättyvän suuriin rauhanneuvotteluihin, joissa voittaja sanelisi ehdot uudelleen. Suomessa eli koko ajan pelko Neuvostoliiton uudesta hyökkäyksestä.

Kirjasta Talvisota päivä päivältä:

— Lainaus alkaa —

13.3.1940

Sodan 105. päivä

Rauhansopimus allekirjoitettiin klo 1 aamuyöllä Moskovassa. Se astui voimaan rintamilla klo 11. Saijassa ammuttiin viimeiset laukaukset noin klo 14. Suomi menetti kymmenesosan pinta-alastaan.

Kallis rauha

Suomen rauhanvaltuuskunta allekirjoitti rauhansopimuksen Moskovassa vuorokauden vaihduttua. Ehdot olivat muuten samat, joita Neuvostoliitto vaati jo 29.2., mutta Molotov hyväksyi pidennykset Suomen joukkojen vetäytymisen ja sopimuksen ratifioimisen aikatauluihin. Sotilasliitosta ei mainittu sopimuksessa mitään.

Suomalaisten neuvottelijoiden välillä käytiin aivan viimemetreillä vääntöä. Paasikivi ja Voionmaa olisivat halunneet alistaa sopimuksen eduskunnan harkittavaksi ennen sen allekirjoittamista. Ryti ja Walden puolestaan tahtoivat allekirjoittaa heti, ennen kuin puolustus luhistuisi.

Suomi säilytti sodassa itsenäisyytensä, mutta menetti noin kymmenyksen pinta-alastaan, noin 35000 neliökilometriä. Uusi raja mukaili pitkälti suuren Pohjan sodan päättäneen, vuonna 1721 solmitun, Uudenkaupungin rauhan rajaa. Suomi menetti Karjalan Kannaksen, osan Laatokan Karjalasta ja suurimman osan Sallasta. Hanko vuokrattiin Neuvostoliitolle 50 vuodeksi. Noin 430000 ihmistä, 12 % Suomen väestöstä, menetti kotinsa ja joutui evakoiksi.

Rintamilla sopimus astui voimaan klo 11. Koko maahan julistettiin suruliputus, ja Viipurin linnan lippu laskettiin surumenoin.

Aseet vaikenivat

Rauhansopimuksen astuttua voimaan aseet vaikenivat useimmilla rintamilla, mutta monin paikoin tietoa sodan loppumisesta ei saatu toimitettua joukoille ajoissa. Esimerkiksi Ryhmä Talvelan eteläisellä korpisivustalla taisteltiin koko päivän ajan, ja Saijassa aseet vaikenivat vasta iltapäivällä.

”Maaliskuun 13. päivän aamuna klo 7.30 pataljoonamme lähti hiihtäen eteläpuolella olevan kukkulan kohdalle. Koko aamupäivän vihollisen tykistötuli oli erittäin kiivasta, mutta taukosi äkisti klo 11. Vasta tuon jälkeen saimme tietää, että rauha oli solmittu.

Rykmentin lähetti oli kiikuttanut sähkeen:

Huom! Pataljoonien komentajille ja komppanioiden päälliköille. Rauhantila Suomen Venäjän välillä astui voimaan 13.3. klo 11. Sen vuoksi lakkaavat kaikki sotatoimet heti. Varalta pidetään nykyiset asemat, missä vihollinen ei ole välittömässä kosketuksessa, taisteluvartioasemina. Missä ollaan välittömässä kosketuksessa vihollisen kanssa, vetäydytään noin kilometrin verran taaksepäin, missä asetetaan taisteluvartiot. Taistelujoukkojen pääosa leiriytyy taisteluvartioitten taakse noin puolen kilometrin päähän täysin taisteluvalmiina. Heidän sanaansa ei voi luottaa. Kuri säilytettävä.”

Onni Palaste: Talvisodan ääniä.

Tapahtumia rintamilta

Vaikka vähintään ylimmät komentajat tiesivät rauhan solmimisesta, taistelut olivat monin paikoin ankaria talvisodan viimeisen päivän aamuna. Viipurinlahdella neuvostojoukot pyrkivät etenemään valtaamistaan sillanpääasemista, ja Viipurissa ne kävivät Patterinmäen asemia vastaan tykistön, panssareiden ja jalkaväen voimin. Yritykset torjuttiin, eikä vihollinen päässyt Viipuriin asti.

Taipaleessa taukoamaton tykkituli pommitti Suomen asemia, kunnes lakkasi yhtäkkiä klo 11. Kollaalla suomalaiset valmistautuivat vastahyökkäyksellä valtaamaan takaisin Kollaanjoen rannat. Hyökkäystä ei kuitenkaan ehditty aloittaa.

Kuhmossa Luelahden kolmoismotin valtaaminen keskeytyi. Suomalaiset olivat pommittaneet mottia suorasuuntaustulella pari päivää, ja iskuryhmät olivat edenneet jo 30 metrin päähän neuvostoliittolaisten etummaisista taisteluhaudoista, kun ilmoitus rauhasta tuli. Viimeisenä alueelta poistunut neuvostohävittäjä piirsi lähtiessään taivaalle sirpin ja vasaran.

— Lainaus päättyy —

Talvisota: Viipuri ahdingossa

Viipuri liekeissä 7.3.1940. SA-Kuva.

Viipuri liekeissä 7.3.1940. SA-Kuva.

Suomi hyväksyi Neuvostoliiton asettamat rauhanehdot ja ehdotti aselepoa rauhanneuvottelujen ajaksi. Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov ehdotti neuvotteluiden aloittamista Moskovassa. Hän ei suostunut aselepoon.

Puna-armeija pyrki saartamaan Viipurin. Sen joukot lähestyivät Suomen toiseksi suurinta kaupunkia Karjalan Kannakselta Talin suunnalta. Viipurinlahdella neuvostojoukkoja oli jo lahden länsirannalla, josta suomalaiset yrittivät ajaa hyökkääjät takaisin jäälle.

Lainaan kokonaisen aukeaman Talvisota päivä päivältä -kirjasta.

— Lainaus alkaa —

5.3.1940

Sodan 97. päivä

Suomen hallitus taipui rauhanehtoihin. Viipurinlahdella taistelu möyrysi saarilla ja lahden länsirannalla. Vuosalmella tilanne huononi vastahyökkäyksen epäonnistuttua.

Ehdot hyväksyttiin

Suomen hallitus taipui hyväksymään Neuvostoliiton asettamat ennakkoehdot rauhalle. Ne olivat samat, jotka oli periaatteessa hyväksytty jo helmikuun viimeisenä päivänä. Silloin lopullisen vastauksen antamista haluttiin viivyttää, jotta nähtäisiin, tulisiko liittoutuneilta apua.

Ehtojen hyväksymistä edelsi tiukka sananvaihto. Tanner ja Mannerheim olivat yhtä mieltä siitä, että liittoutuneiden mahdollinen apu tulisi liian myöhään ja olisi liian vähäistä. Rauhanehtojen hyväksymistä vastustivat Hannula ja Niukkanen.

Neuvostoliitolle lähetettävään vastaukseen liitettiin ehdotus aselevosta rauhanneuvotteluiden ajaksi ja vastausta pyydettiin saman päivän aikana. Heti kokouksen jälkeen Molotov vastasi, että Neuvostoliitto ei suostu aselepoon. Lisäksi hän esitti neuvottelujen aloittamista Moskovassa.

Taistelut Viipurinlahdella

Neuvostojoukot olivat vallanneet Ravansaaresta sillanpääaseman edellisenä päivänä. Nyt ne tunkeutuivat saareen panssareiden tukemina, mutta suomalaiset pitivät asemansa kovasta paineesta huolimatta.

Häränpäänniemessä Suomen JR 10 teki vastahyökkäyksen ajaakseen sieltä sillanpään vallanneet Neuvostoliiton osastot pois. Suuria tappioita vastustajilleen tuottaen suomalaiset pääsivät rintaman keskiosassa etenemään noin kilometrin verran, minkä jälkeen hyökkäys pysähtyi. Osa niemestä jäi vihollisten haltuun, mutta suomalaiset joukot pitivät saavuttamansa asemat hallussaan muutaman päivän ajan.

Vilaniemessä tilanne muodostui päivän aikana hyvin vaikeaksi. Neuvostoliitto oli tuonut huomaamatta yön aikana uusia joukkoja jäälle niemen läheisyyteen. Ne hyökkäsivät aamuyöllä, jolloin niemeä puolustaneet suomalaisosastot lähtivät vetäytymään yllätettyinä ja hajaantuivat.

Hätiin hälytettiin naapurilohkojen reservejä, muun muassa II/JR 10, joka työnsi venäläiset Pitkäniemeen. Pian myös tätä pataljoonaa vastaan hyökättiin, ja hyökkäävät venäläisjoukot etenivät Santasaareen ja Karjaniemeen. Lopulta yhdellä suomalaispataljoonalla oli puolustettavanaan noin 10 kilometriä rantaviivaa. Vihollishyökkäys saatiin lopulta talttumaan apuun tulleen 4. D:n reservijoukon tekemän vastaiskun voimin.

Vastahyökkäys Äyräpäässä

Suomalaiset tavoittelivat menetettyä kirkonmäkeä Äyräpään suunnalla takaisin. Sinne suunnattiin Kev.Os 8 vastahyökkäys, joka kuitenkin tyrehtyi vihollisen voimakkaaseen tuleen. Osasto kärsi kovia tappioita, ja kirkonmäki jäi lopullisesti venäläisille.

Äyräpään kirkonmäen vastahyökkäyksestä muodostui erään muistelijan sanoin ”nurmolaisten verilöyly”.

”Vaikka päällikkömme Olavi Peltola oli vähän ennen hyökkäystä kehottanut meitä liikkumaan varoen ja käyttämään maastoa hyväksi, oli taisteluinto niin kova, että ohjeet unohtuivat. Me ryntäsimme miltei pystyssä yli aukean lumikentän ja syöksyimme suin päin vihollisen kenttävarustuksiin. Siellä oli pakko antautua ankaraan lähitaisteluun, mies miestä vastaan. Vihollisen polttava tuli lakaisi taistelukenttää. Kaatuneita ja haavoittuneita oli jo muutaman minuutin kuluttua useita. Hyökkäyksemme kuitenkin jatkui, ja pesäke pesäkkeeltä valtasimme kirkkomäkeä takaisin.

Luminen taistelutanner möyhentyi lyhyessä hetkessä mustaksi kuin kynnöspelto. Luodit vihelsivät, kranaatit räjähtelivät ja taisteluhuudot kaikuivat säälimättömän tiukkoina. Oli käynnissä lakeuksien poikien raivoisa taistelu, jossa ei periksi annettu eikä myöskään pyydetty. Mutta vihollinen taisteli myös urhoollisesti. Se ei väistynyt paikaltaan. Peräänantamattomasti se säilytti asemansa. Ja saatuaan vahvistuksia se iski takaisin.”

Onni Palaste: Talvisodan ääniä.

Vuosalmen lohkolla menetettiin myös Vasikkasaari. Tämä sisäänmurto saatiin rajoitettua saaren pohjoispuolelle vain aktiivisella reservien käytöllä.

— Lainaus päättyy —