Talvisota: voitto Raatteen tiellä

"Raatteen ruuhkaa". Joukossa oli muun muassa lukuisia T-26-panssarivaunuja. Library of Congress.

”Raatteen ruuhkaa”. Joukossa oli muun muassa lukuisia T-26-panssarivaunuja. Library of Congress.

Raatteen tien taistelu päättyi Suomen voittoon. Siitä tuli Siilasvuon malliesimerkki mottitaktiikasta. Voitto toi Suomelle kasapäin sotasaalista, mutta ennen kaikkea se kohotti itseluottamusta rintamalla ja mielialoja rintaman takana.

Talvisota päivä päivältä kertoo 7.1.1940 kohdalla:

— Lainaus alkaa —

Kilometreittäin materiaalia

Raatteen taistelu saatiin käytännössä päätökseen päivän aikana. Voitto oli suuri, sillä vihollinen oli ollut määrältään ja materiaaliltaan ylivoimainen. Suurvoitto oli omiaan myös nostamaan ihmisten moraalia niin rintamalla kuin kotijoukkojenkin keskuudessa.

Haukilassa tie oli paenneiden ja tuhottujen neuvostojoukkojen jäljiltä täynnä näiden hylkäämää materiaa. Sitä jatkui kilometritolkulla. Suomalaiset puhdistivat maastoa ja ottivat kiinni harhailevia neuvostoliittolaisia, joista useimmat olivat pahasti paleltuneita ja nälissään. Kävi ilmi, että he eivät olleet saaneet ruokaa viikkoon.

Päivän aikana myös Osasto Kari otti niskaotteen vastustajistaan. Raatteen tienhaarassa vihollinen yritti vielä murtautua ulos, mutta torjuttiin. Myös Likoharjussa suomalaiset löivät terävällä hyökkäyksellä vihollisen hajalle.

Suomalaiset saivat Raatteen taisteluissa saaliikseen muun muassa 43 panssarivaunua, 71 kenttä- ja ilmatorjuntatykkiä ja 1170 hevosta. Lisäksi oli lukematon määrä muuta tavaraa, kuten käsiaseita. Neuvostoliiton 44. Divisioona menetti hurjat 17500 miestä, mikä oli noin 70 % sen vahvuudesta. Neuvostolähteiden mukaan tappiot olivat pienemmät, noin 4600 miestä, joista 1000 kaatuneina ja reilu 2000 kadonneina. Suomalaisten tappiot olivat 900 kaatunutta ja 1200 haavoittunutta, mikä oli noin 15 % vahvuudesta.

Suomen katkaiseminen Oulun korkeudelta oli ollut eräs Neuvostoliiton tavoitteista. Raatteen tien taistelu johti siihen, että Suomi sai torjuttua tämän uhan lopullisesti.

— Lainaus päättyy —

Raatteen taistelun jälkinäytös näyteltiin Neuvostoliitossa.

— Lainaus alkaa —

Raatteen jälkinäytös

Neuvostoliiton sodanjohto Stavka määräsi Raatteen tien tappion jälkeen toimeenpantavaksi seikkaperäisen tutkimuksen siihen johtaneista syistä. Nopeasti valmistuneessa tutkimuksessa syyllisiksi löydettiin 44. Divisioonaan kuuluneen 146. Jalkaväkirykmentin johtoa sen komentajasta, majuri Pjotr Ijevlevistä alkaen.

Neuvostoliiton pääesikunta, jonka käyttämästä rakennuksesta nimi Stavka johtui, ei ollut täysin tyytyväinen alempien portaiden suorittaman tutkimuksen tuloksiin ja määräsi syyllisiksi 44. Divisioonan komentajan Aleksei Vinogradovin, esikuntapäällikkö Volkovin ja poliittisen osaston päällikön Pahomovin. Heidät teloitettiin vielä saman päivän aikana ampumalla divisioonan jäljellä olevien osien seuratessa tapahtumaa.

— Lainaus päättyy —

Talvisota: hyökkäys Raatteen tiellä

Raatten tien motteihin jäi paljon materiaalia.

Raatten tien motteihin jäi paljon materiaalia.

Edellispäivänä alkanut suomalaishyökkäys Raatten tiellä oli kilpistynyt neuvostopanssareihin ja tiiviiseen puolustukseen. Loppiaisena tilanne kääntyi Suomen eduksi, kun pst-tykit ja miinat tuhosivat panssarivaunuja. Puna-armeijalaiset lähtivät epätoivoiseen ulosmurtautumisyritykseen.

Kirjastani Talvisota päivä päivältä:

— Lainaus alkaa —

Pauketta Raatteen tiellä

Paukkuvassa pakkasessa suomalaiset pääsivät niskan päälle Raatteen tiellä. Useassa kohdassa joukot saavuttivat tien, ja venäläiset kadottivat yhteyden toisiinsa. Suomen päähyökkäyssuunnalla Haukilassa neuvostojoukot saatiin suljettua saartorenkaaseen, josta ne pyrkivät ulos raivokkain vastahyökkäyksin. Tie itään pysyi kuitenkin suljettuna. Osa Neuvostoliiton 44. Divisioonan sotilaista pääsi suomalaisten saartorenkaan aukoista pakenemaan erämaahan, mutta suurimman osan näistä partiot saivat kiinni. JR 65 otti päivän aikana noin 200 vankia. Myös toisesta suunnasta hyökännyt JR 27 pääsi päivän aikana etenemään tielle.

Keskiyöllä neuvostoliittolaiset tekivät viimeisen epätoivoisen ulosmurtoyrityksensä. Vailla selkeää johtoa panssarien tukemina hyökänneet venäläiset heittäytyivät suomalaisten asemia vasten hillittömästi tulittaen. Panssarit tuhoutuivat miinoihin, kun venäläisten niitä tallomaan lähetetyt hevoset ammuttiin. Rynnäköivä jalkaväki pysäytettiin omien asemien eteen lopulta käsikranaattien voimalla. Taistelu laantui vasta aamulla.

Tietä kohti Tyynelässä hyökännyt Osasto Kari pääsi loppiaisena tavoitteeseensa ja katkaisi tien. Se oli yöllä saanut tuekseen panssarintorjuntatykin, joka osoittautui olevan avain voittoon. Onni Palaste: Talvisodan ääniä kertoo tapauksesta:

”Viimein myö päästiin Tyynelän aijan varteen, jossa sitten nahisteltiin yötä päevee, niin ettee piässy tarpeelleen, vaan olj paskannettava pitkällään. Jo ennen lähtöö olj jokkaeselle pikakiväärimiehelle annettu viisi panssarluotia panssarvaanujen tuhhoomista varten. Het alkuun tulj mullae tillaesuu kokkeella niitä panssarin kylykeen, mutta lienee ees mualikaan naarmuuntunnu. Leekkii hommoo se olj kunnes soatiin pst-tykki asemiin. Sitten ee höökivaanut ennee rellestännä.”

Likoharjussa tielle pyrkineet suomalaiset saivat vastaansa Neuvostoliiton valioluokkaa edustavan rajavartiojoukkojen hiihtorykmentin, jota tukivat panssarivaunut. Suomalaiset joutuivat vetäytymään illansuussa metsän suojiin ja siirsivät ratkaisevan hyökkäyksen seuraavaan aamuun.

— Lainaus päättyy —

6.1. kertovalla aukeamalla samassa Talvisota päivä päivältä -kirjassa on myös kuvaus päivän aikana käydystä erikoisesta ilmataistelusta.

— Lainaus alkaa —

Vihollisia ilmassa!

Utin hävittäjäosasto sai päivän aikana hälytyksen, jonka mukaan seitsemän viholliskonetta oli matkalla Savosta kohti etelää. Kaksi hävittäjää lähetettiin ilmaan niitä vastaan, mutta toinen koneista ei päässyt nousemaan teknisen vian takia. Luutnantti Jorma Sarvanto lähti Fokkerillaan yksin vihollista tavoittamaan.

Neuvostokoneet paljastuivat DB-3-pommikoneiksi, jotka olivat palaamassa pommituslennolta Kuopiosta, joka joutui pommituksen kohteeksi ensimmäistä kertaa sodan aikana. Niillä ei ollut mukanaan saattohävittäjiä. Sarvanto pääsi muodostelman taakse ja alkoi tuhota vihollisia yksi kerrallaan lyhyillä sarjoilla. Neljässä minuutissa hän pudotti kuusi pommikonetta ja käytti kaikki 2000 konekiväärin ammustaan. Laskeutumisen jälkeen Sarvannon Fokkerista laskettiin 23 luodinreikää.

— Lainaus päättyy —

Palaamme Raatteen maisemiin vielä huomenna.