Pahamaineinen Espanjan inkvisitio

Kun kardinaali Ximenez (Michael Palin) pölähtää huoneeseen punaisiin pukeutuneen inkvisiittoreiden trion johdossa, alkaa armoton kehuskelu Espanjan inkvisition aseilla. Niitä ovat ainakin pelko, häikäilemätön tehokkuus sekä komeat punaiset puvut. Pian käy selväksi, että suurista puheista huolimatta aseistus on köykäistä. Siitäkin huolimatta, että ”Nobody expects The Spanish Inquisition!”.

Lentävän sirkuksen miehillä oli hallussaan totuuden siemen (tässäkin asiassa). Yleistietoon kuuluu oma lokero inkvisition harrastamalle kidutukselle, jossa verta tihkutettiin väärin ajattelevien paljaista vartaloista jossain suurten katedraalien synkissä kellariholveissa. Totuus on kuitenkin toinen. Verta ei saanut vuodattaa (niveliä saattoi kyllä mennä sijoiltaan).

Espanjan inkvisition perustivat Isabella ja Ferdinand, jotka tunnetaan maan yhdistäjinä. He kukistivat Iberian niemimaan viimeisen muslimihallitsijan Boabdilin vuonna 1492 ja yhtenäistivät Espanjan. Ne muslimit ja juutalaiset, jotka eivät suostuneet kääntymään katolisiksi, karkotettiin. Valtakuntansa lujittamiseksi Isabella ja Ferdinand perustivat oikeuslaitoksen tutkimaan ja tuomitsemaan harhaoppisia, aluksi lähinnä juutalaisuudesta ja islamista katolisiksi kääntyneitä kristittyjä. Vuodesta 1478 vuoteen 1834 toimineella inkvisitiolla ei ollut toimivaltaa kristinuskon ulkopuolella.

Inkvisitio tunnetaan nykyään synkkänä lukuna katolisen kirkon historiassa, vaikka se oli aikansa edistyksellisimpiä laitoksia. Kaikkia ei edes kidutettu! Jotkut vankiloista olivat jopa siedettäviä! Kaikista oikeuteen joutuneista kuolemaan tuomittiin noin 1,8 %, erilaisia katumusrangaistuksia sai sitten huomattavasti lukuisampi joukko hereetikkoja. Tavallisen maallisen vallan käsiin joutuneiden kohtalo oli useimmiten paljon kovempi.

Olennaista on, että syytettyjä vastaan kerättiin todisteita ennen syytteeseen asettamista. Pelkkä summittainen hutkiminen ei inkvisiittoreille riittänyt.  Kantelijoiden ja todistajien motiivit tutkittiin, sillä oli hyvin tiedossa, että usein ilmiantojen taustalla oli vanhoja kaunoja tai kateutta. Todisteisiin keskittymisen lisäksi Espanjan inkvisition perintönä oikeuksissa dokumentoidaan tarkasti kaikki sanottu. Näin syytetyn kertomuksen muuttumista ja todistajanlausuntoja voidaan tarkastella myös jälkikäteen.

Espanjan inkvisition synkkä jälkimaine johtuu propagandasta. Kun Luther 1500-luvun alkupuolella alkoi levittää oppiaan, sen kannattajat joutuivat harhaoppisina tietenkin myös Espanjan inkvisition eteen. Vaikka protestanttiset kirkot jäivät katolista isoveljeään pienemmiksi, niillä oli puolellaan yksi ylivoimainen ase: kirjapaino, jonka ne pystyivät katolisia paremmin valjastamaan asiansa markkinoimiseksi. Katolista kirkkoa vastaan suunnatussa propagandassa protestantit käyttivät hyväkseen keskiaikaisen inkvisition huonoa mainetta ja niputtivat espanjalaisen inkivisition sen kanssa samaan läjään. Kynä ja etenkin painokone osoittivat jälleen mahtinsa.