Tuoksujen kirjoittamisesta

Miltä ensirakkautesi tuoksui? Miltä isovanhempiesi luona tuoksui, kun vierailit siellä lapsena? Laukaiseeko tuoksu muiston?

Tuoksuilla on vahva yhteys muistiin. Usein osa ihmisen varhaisimmista muistoista liittyy johonkin tuoksuun. Asiaa on tutkittu, ja siitä on kirjoitettu artikkeleita. Ymmärrykseni mukaan aivojen hajurata yhdistyy limbiseen systeemiin, joka lienee jonkinlainen tunteiden pesäke. Muistot puolestaan liittyvät tunteisiin.

Miten hyödyntää tätä yhteyttä kirjoittamisessa? Maininta veren tuoksusta dekkarissa voi hyvinkin viedä lukijan kirjoittajan haluamaan tunnelmaan. Vastaavasti maininta ”Jo ottaessaan kypärän päästään pihalla Jaana haistoi, että äiti leipoi korvapuusteja” voi auttaa lukijaa samastumaan päähenkilöön.

Tässä pieni testi eri aistien käyttämisestä tekstissä. Mihin sinä samaistut helpoiten?

”Mike huomasi, että oli tulossa sade. Se peittäisi hänen jälkensä.” (ei yhteyttä aisteihin)

”Mike näki mustat pilvet. Sade peittäisi hänen jälkensä.” (näkö)

”Ensimmäinen pisara tippui Miken nenälle. Sade peittäisi hänen jälkensä.” (tunto)

”Mike haistoi sateen tuoksun tuulessa. Sade peittäisi hänen jälkensä.” (haju)

 

Elävää tekstiä

Kirjoittajan arkipäivässä tulee eteen tilanteita, joissa työ ei suju. Minulla oli vastikään tällainen hetki fiktion kanssa. Seuraava työ odotti jo vuoroaan, mutta halusin sitä ennen saada päivittäisen fiktiopätkän tehtyä. Homma meni väkisin tuuttaamiseksi, ja tulos oli sen mukainen.

Samaan ilmiöön saattaa törmätä jonkun toisen kirjoittamassa julkaistussa kirjassakin. Kerronta etenee joko liian nopeasti tai hitaasti, ja teksti on tasapaksua. Tuntuu, että kirjailija vain pyrkii eteenpäin kohti seuraava kohtausta. Tekstistä ei välity aitoa tunnetta.

Itse kirjoitin noin puolen liuskan mittaisen kohtauksen, joka oli kuin nenän kutitus ilman aivastusta. Kun luin kohtauksen uudelleen, tiesin heti, että sitä pitää muuttaa. Tartuin kohtaan, jossa päähenkilöt katsovat toisiaan. Lisäsin kuvailua ja kerroin, millaiset silmät heillä on. Kerroin myös, miten henkilöt tulkitsevat toistensa katseita. Pääsin itse sisälle päähenkilöiden tunteisiin, ja kohtaus alkoi elämään. Tämän jälkeen se oli helppo kirjoittaa uudelleen.

OPETUS: kaikesta kirjoittamisesta on hyötyä. Vaikka olisi ajoittain puskettava väkisin, se maksaa itsensä takaisin. Kohtauksen uudelleenkirjoittamiseen meni aikaa noin puolet siitä, mitä ensimmäisen ja siis huonon version kirjoittaminen vei.