Ongella

ongella

Käsiala oli opettajan merkinnän mukaan ”tyydyttävää”.

Kävin kesälomani päätteeksi läpi arkistoituja tavaroita tarkoituksenani karsia turhat pois. Koulumuistoja-tekstillä merkityssä laatikossa oli vanhojen verokorttien, etiopialaisen kirjeenvaihtokaverin lähettämien kirjeiden ja ylioppilastodistuksen lisäksi muun muassa ainevihko, jonka takakannessa on teksti: ”Tyyppikirjaimisto, jonka kouluhallitus 1.12.1950 on hyväksynyt noudatettavaksi kouluhallituksen alaisten oppilaitosten kirjoituksen opetuksessa.” Tekstin alla on esitelty kaunokirjoituskirjaimet, jotka on kaiketi kuopattu jo vuosia sitten.

Vihkoon ei ole merkitty vuosilukua, mutta luulen kirjoittaneeni siihen eka- tai tokaluokkalaisena. Se on siis jostain 80-luvun puolimaista.

Vaikuttaa vahvasti siltä, että olin genrekirjoittaja. Useissa aineessa seikkaillaan viidakossa, jossa kohdataan aaveita, leijonia tai sapelihammastiikereitä. En malta olla jakamatta yhtä ainetta. Se on erilainen kuin muut ja saanut ehkä innoituksensa omasta lapsuuden harrastuksestani.

Ongella

Hemminki lähti ongelle. Mukaansa hän otti ongen ja pienen sangon kaloja varten. Madot Hemminki tonki kaatuneen puunrungon alta. Onkiminen oli pojasta sangen hauskaa. Hän tunki madon ongenkoukkuun ja heitti siiman veteen. Koho keinahteli aalloilla jonkin aikaa. Jo nykäisi. Henkeään pidätellen Hemminki tarkkasi kohoa. Se alkoi vajota pinnan alle.

Hemminki veti ongesta. Langan päässä riippui Hemmingin mielestä aikamoinen vonkale. Kalan hän pani sankoon.

Aine sai arvosanaksi 7-. Kertomus päättyy hieman yllättäen, ja täytyy myöntää, että tarinoiden lopetukset aiheuttavat minulle yhä päänvaivaa. Säästin vihon.

Miten hahmotan tarinan kokonaisuuden?

Nyt kun oma fiktiomoottori on saatu kesän jälkeen käyntiin hieman köhien, on aika paljastaa pöytälaatikkoromaanikirjailijan suuri salaisuus, viisasten kivi ja kaikkea sellaista! Töttöröö! Se on lipare, jossa on kohdat:

Jos käytössä on esimerkiksi seinäpinta-alaa, tarinan kokonaisuus on helpompi hahmottaa kuin vaikkapa näytöltä.

Jos käytössä on esimerkiksi seinäpinta-alaa, tarinan kokonaisuus on helpompi hahmottaa kuin vaikkapa näytöltä. Kuvan apina ei liity tapaukseen.

Luku

Kohtaus

Mitä tapahtuu

Miksi kohtaus on olemassa

En tietystikään ole itse keksinyt tällaista apuvälinettä, ja moni varmaan tuntee sen entuudestaan. Jaksan kuitenkin olla innoissani. Tällaisia kuponkeja kun täyttelee, niin kohtahan se on jo romaanilla luuranko. Ainakin melkein. Hyödyllisiä nuo kuitenkin ovat, sillä omat ajatukset jäsentyvät täyttäessä.

Katsotaanpa kohta kohdalta:

Luku:
kertoo yksinkertaisesti, mihin lukuun kohtaus on aiottu

Kohtaus:
olennainen, esim.: tapaaminen Rivendellissä

Mitä tapahtuu:
kertoo päätapahtuman juonen tasolla, mutta ei ole vielä valmista tekstiä, esim. kansojen edustajat valitsevat sormuksen saattueen, Frodo tekee aloitteen

Miksi kohtaus on olemassa:
kertoo, mitä teeman tasolla tapahtuu, esim.: Frodo ottaa vastuuta, ja Sam sitoutuu isäntänsä mukaan

Varsinkin viimeinen kohta on mielestäni hyödyllinen. Jos siihen ei keksi kunnon vastausta, kohtauksen voi hävittää. Kun kaikki kohtaukset ovat perusteluja, tarinan jännite pysyy yllä.

Parannusehdotuksia ja muita neronleimauksia on toivottavaa jättää kommenttikenttään!