Jatkosota, osa 3/5: Ilmasota

wind_2

Suomalainen hävittäjä-ässä Hans Wind Suulajärvellä 1943.08.26. Brewsterin pyrstöön on maalattu merkinnät 33 ja puolesta pudotuksesta. Kaksi Mannerheim-ristiä saanut Wind ampui alas kaikkiaan 75 neuvostokonetta. Kirjan kuvitusta. SA-kuva.

Kerron viiden kirjoituksen sarjassa 70 vuotta sitten päättyneestä jatkosodasta. Lainaukset ovat juuri ilmestyneestä kirjastani Jatkosota päivä päivältä.

Jatkosodan alkaessa etulyöntiasema yläilmojen taisteluissa oli suomalaisilla. Ylivoima johtui Saksan hyökkäyksestä, joka sitoi Neuvostoliiton ilmavoimien konemassat eteläisemmille rintamille.

Suomen päähävittäjä oli pitkään Brewster F2A, joka oli yhdysvaltalainen tukialushävittäjä. Se oli aseistettu neljällä 12,7-millisellä konekiväärillä. ”Pylly-Valtteriksikin” kutsuttu kone oli tehokas neuvostohävittäjiä vastaan. I-153 ”Tshaikka” oli kenties yleisimmin kohdattu viholliskone.

Neuvostoliiton tehtaat sylkivät sisuksistaan lentokoneita kiihtyvällä tahdilla, ja materiaaliylivoima kääntyi sen eduksi sodan edetessä. Uusien hävittäjien ohjaimiin ei kuitenkaan ollut asettaa kokeneita lentäjiä, joita Suomella puolestaan oli. Tämä oli Suomen etu sodan loppuun asti.

Sotateknologian kehittyessä Brewster vanheni, ja Suomi tarvitsi uusia koneita. Niitä saatiin Saksasta vuoden 1943 keväästä alkaen. Messerschmitt Bf 109 -hävittäjät olivat tasaveroisia vastassaan olleiden neuvostokoneiden kanssa, mutta suomalaisten lentäjien taidon ja kokemuksen ansiosta ”Mersuilla” saavutettiin pudotussuhde 25:1. Bf 109:n aseistuksena oli potkurinavan läpi ampuva 20-millinen konetykki sekä kaksi 13-millistä siipikonekivääriä.

Ilmataisteluista on säilynyt useita karvoja nostattavia muisteluksia, joista osaa olen lainannut kirjassani. Kun Neuvostoliitto oli pommittanut Helsinkiä helmikuussa 1944 pakottaakseen Suomen rauhaan, suomalaiset pommikoneet nousivat ilmaan tuhotakseen vihollisen pommituskalustoa. Taktiikkana oli soluttautua Neuvostoliiton pommikonemuodostelmaan, jonka mukana lennettäisiin kohteeseen:

— Lainaus alkaa —

Vihollisen joukossa

Neuvostoliiton Suomeen kohdistamien pommitusten häiritsemiseksi Suomi pommitti Levashovon lentokenttää Leningradin lähellä. Se oli yksi niistä, joilta esimerkiksi Helsinkiä pommittaneet koneet olivat nousseet. Tehtävää lähti 29.2. suorittamaan neljä Dornier-pommittajaa. Koneet suuntasivat pimeässä illassa Suomenlahdelle, jonka yläpuolella suomalaiskoneet soluttautuivat pommituslennolta palaamassa olleiden neuvostopommittajien sekaan.

”Oli outoa lentää miltei siipituntumassa vihollislentäjien kanssa. Kaikkeen tottuu, sanotaan. Leningradin satama-alueen ylityksessä pidin vierustovereitani milteipä ’ominani’ … Sitten suunta kohti Levashovon tukikohtaa.” Luutnantti Reino Lampelto muistelee Joppe Karhusen kirjassa Taistelulentäjien jatkosota.

Kun neuvostokoneet olivat laskeutuneet, suomalaiset pudottivat 160 25-kiloista räjähdyspommia tiheisiin koneriveihin. Useat koneet syttyivät alapuolella tuleen. Ilmatorjunta loisti poissaolollaan.

— Lainaus päättyy —

Julkaisen uuden postauksen päivän–parin välein. Tulevien kirjoitusten aiheet ovat:

Huimapäiset kaukopartiot
Suomen ja Neuvostoliiton sotarikokset