Talvisota: Viipuri ahdingossa

Viipuri liekeissä 7.3.1940. SA-Kuva.

Viipuri liekeissä 7.3.1940. SA-Kuva.

Suomi hyväksyi Neuvostoliiton asettamat rauhanehdot ja ehdotti aselepoa rauhanneuvottelujen ajaksi. Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov ehdotti neuvotteluiden aloittamista Moskovassa. Hän ei suostunut aselepoon.

Puna-armeija pyrki saartamaan Viipurin. Sen joukot lähestyivät Suomen toiseksi suurinta kaupunkia Karjalan Kannakselta Talin suunnalta. Viipurinlahdella neuvostojoukkoja oli jo lahden länsirannalla, josta suomalaiset yrittivät ajaa hyökkääjät takaisin jäälle.

Lainaan kokonaisen aukeaman Talvisota päivä päivältä -kirjasta.

— Lainaus alkaa —

5.3.1940

Sodan 97. päivä

Suomen hallitus taipui rauhanehtoihin. Viipurinlahdella taistelu möyrysi saarilla ja lahden länsirannalla. Vuosalmella tilanne huononi vastahyökkäyksen epäonnistuttua.

Ehdot hyväksyttiin

Suomen hallitus taipui hyväksymään Neuvostoliiton asettamat ennakkoehdot rauhalle. Ne olivat samat, jotka oli periaatteessa hyväksytty jo helmikuun viimeisenä päivänä. Silloin lopullisen vastauksen antamista haluttiin viivyttää, jotta nähtäisiin, tulisiko liittoutuneilta apua.

Ehtojen hyväksymistä edelsi tiukka sananvaihto. Tanner ja Mannerheim olivat yhtä mieltä siitä, että liittoutuneiden mahdollinen apu tulisi liian myöhään ja olisi liian vähäistä. Rauhanehtojen hyväksymistä vastustivat Hannula ja Niukkanen.

Neuvostoliitolle lähetettävään vastaukseen liitettiin ehdotus aselevosta rauhanneuvotteluiden ajaksi ja vastausta pyydettiin saman päivän aikana. Heti kokouksen jälkeen Molotov vastasi, että Neuvostoliitto ei suostu aselepoon. Lisäksi hän esitti neuvottelujen aloittamista Moskovassa.

Taistelut Viipurinlahdella

Neuvostojoukot olivat vallanneet Ravansaaresta sillanpääaseman edellisenä päivänä. Nyt ne tunkeutuivat saareen panssareiden tukemina, mutta suomalaiset pitivät asemansa kovasta paineesta huolimatta.

Häränpäänniemessä Suomen JR 10 teki vastahyökkäyksen ajaakseen sieltä sillanpään vallanneet Neuvostoliiton osastot pois. Suuria tappioita vastustajilleen tuottaen suomalaiset pääsivät rintaman keskiosassa etenemään noin kilometrin verran, minkä jälkeen hyökkäys pysähtyi. Osa niemestä jäi vihollisten haltuun, mutta suomalaiset joukot pitivät saavuttamansa asemat hallussaan muutaman päivän ajan.

Vilaniemessä tilanne muodostui päivän aikana hyvin vaikeaksi. Neuvostoliitto oli tuonut huomaamatta yön aikana uusia joukkoja jäälle niemen läheisyyteen. Ne hyökkäsivät aamuyöllä, jolloin niemeä puolustaneet suomalaisosastot lähtivät vetäytymään yllätettyinä ja hajaantuivat.

Hätiin hälytettiin naapurilohkojen reservejä, muun muassa II/JR 10, joka työnsi venäläiset Pitkäniemeen. Pian myös tätä pataljoonaa vastaan hyökättiin, ja hyökkäävät venäläisjoukot etenivät Santasaareen ja Karjaniemeen. Lopulta yhdellä suomalaispataljoonalla oli puolustettavanaan noin 10 kilometriä rantaviivaa. Vihollishyökkäys saatiin lopulta talttumaan apuun tulleen 4. D:n reservijoukon tekemän vastaiskun voimin.

Vastahyökkäys Äyräpäässä

Suomalaiset tavoittelivat menetettyä kirkonmäkeä Äyräpään suunnalla takaisin. Sinne suunnattiin Kev.Os 8 vastahyökkäys, joka kuitenkin tyrehtyi vihollisen voimakkaaseen tuleen. Osasto kärsi kovia tappioita, ja kirkonmäki jäi lopullisesti venäläisille.

Äyräpään kirkonmäen vastahyökkäyksestä muodostui erään muistelijan sanoin ”nurmolaisten verilöyly”.

”Vaikka päällikkömme Olavi Peltola oli vähän ennen hyökkäystä kehottanut meitä liikkumaan varoen ja käyttämään maastoa hyväksi, oli taisteluinto niin kova, että ohjeet unohtuivat. Me ryntäsimme miltei pystyssä yli aukean lumikentän ja syöksyimme suin päin vihollisen kenttävarustuksiin. Siellä oli pakko antautua ankaraan lähitaisteluun, mies miestä vastaan. Vihollisen polttava tuli lakaisi taistelukenttää. Kaatuneita ja haavoittuneita oli jo muutaman minuutin kuluttua useita. Hyökkäyksemme kuitenkin jatkui, ja pesäke pesäkkeeltä valtasimme kirkkomäkeä takaisin.

Luminen taistelutanner möyhentyi lyhyessä hetkessä mustaksi kuin kynnöspelto. Luodit vihelsivät, kranaatit räjähtelivät ja taisteluhuudot kaikuivat säälimättömän tiukkoina. Oli käynnissä lakeuksien poikien raivoisa taistelu, jossa ei periksi annettu eikä myöskään pyydetty. Mutta vihollinen taisteli myös urhoollisesti. Se ei väistynyt paikaltaan. Peräänantamattomasti se säilytti asemansa. Ja saatuaan vahvistuksia se iski takaisin.”

Onni Palaste: Talvisodan ääniä.

Vuosalmen lohkolla menetettiin myös Vasikkasaari. Tämä sisäänmurto saatiin rajoitettua saaren pohjoispuolelle vain aktiivisella reservien käytöllä.

— Lainaus päättyy —

Talvisota: synkkä alku maaliskuulle

Ilmatorjuntakonekivääri tuliasemassa. SA-Kuva.

Ilmatorjuntakonekivääri tuliasemassa. SA-Kuva.

Helmi-maaliskuun vaihteessa 1940 suomalaiset vetäytyivät Karjalan Kannaksella väliasemasta taka-asemaan. Neuvostoliiton joukot olivat tehneet väliasemaan useita sisäänmurtoja, ja suomalaiset olivat väsyneitä. Väliasema oli pidetty vajaat pari viikkoa. Taka-asemaan pyrittiin vetäytymään viivyttäen noin viikon kuluessa.

Talvisota päivä päivältä -kirjasta:

— Lainaus alkaa —

Takaa-ajettuina taka-asemaan

Maaliskuu Kannaksella alkoi synkissä tunnelmissa. Väsyneet suomalaiset vetäytyivät taakse, ja neuvostojoukot seurasivat niitä. Neuvostoliiton panssarijoukot ohittivat paikoin taakse matkaavat joukot. JP 3:n sotapäiväkirjasta:

”klo 17.30 8–10 hv:a on murtautunut linjojen sisäpuolelle. Miehet, joita vastaan vih. jv. hyökkää parhaillaan, ovat loppuun väsyneitä. Er. P 14:n jäljellä olevat miehet järjestäytyvät juuri 4 viivytyslinjan miehitykseen. Vih. hv:n ja jv:n hyökkäyksen tavoitteena tuntuu olevan Talin maantie. Vaunujen lukumäärästä ei ole tarkkaa tietoa. Osa käyttööni lähetetyistä pst. aseista on karannut Talin suuntaan. Käsissä on vain yksi oma pst. tykki (Tampella). 4 viivytyslinjalla ei ole töitä tehty. Huoltopuoli (JP 3) on siirtynyt Juustilan maastoon. Pataljoonat on saatava pois. 2 rivinen kivieste ei pidä.”

Väliaseman ja taka-aseman välillä pyrittiin vetäytymään askeleittain taaksepäin viivytyslinjalta toiselle. Käytännössä viivytyslinjoja ei juuri ehditty valmistelemaan taaksepäin vetäydyttäessä.

— Lainaus päättyy —

Toinen merkittävä syy vetäytymiselle oli Neuvostoliiton koukkaus Viipurinlahdella. Jää kantoi raskaat ajoneuvot kuorma-autoja ja panssarivaunuja myöten. Suomen puolustusta suunniteltaessa Viipurinlahden yli tulevaan voimakkaaseen hyökkäykseen ei oltu varauduttu. Siksi tie lahden yli Kannasta puolustaneiden joukkojen selustaan oli lähes auki.

Samaan aikaan rauhanneuvottelut kävivät kuumina. Suomi yritti saada tukea Ruotsilta ja liittoutuneilta. Ranska lupasikin 50000 miestä, mutta 3.3. selvisi, että Suomi olisi saamassa vain 6000 miestä Isolta-Britannialta ja 12000 miestä Ranskalta maaliskuun lopulla. Se olisi liian vähän ja liian myöhään. Ruotsi kieltäytyi asettumasta virallisesti Suomen rinnalle. Se oli kuitenkin eniten talvisodan aikana Suomea auttanut maa.