1932 – kahden kapinan vuosi

Kirjoitin täksi syksyksi kaksi kirjaa, joista julkaisen otteita blogissa. Nyt on vuorossa Vuosisata – itsenäisen Suomen aika. Se on runsaasti kuvitettu aikajana, joka kuljettaa lukijansa maamme itsenäisyyden ajan historian läpi. Olen poiminut kirjaan jokaisen vuoden tärkeät tapahtumat pieniä omituisuuksia unohtamatta.

Parissa aiemmassa blogikirjoituksessa esitelty Tunnetko Suomen – kiinnostava historia käy koko maamme asutushistorian läpi nopeasti luettavassa kysymys-vastaus-muodossa.

Katkelmaan valitsin vuoden 1932, jolloin kieltolaki päättyi ja Mäntsälässä kapinoitiin.

1932

21.1. Suomi ja Neuvostoliitto solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen.

9.2. Kieltolaki kumottiin. Väkijuomien myynti ja valmistus säädettiin Alkoholiliikkeen yksinoikeudeksi.

13.2. Suomi sai ensimmäisen olympiakullan hiihdossa, kun Veli Saarinen voitti 50 kilometrin kilpailun Lake Placidissa.

27.2. Mäntsälän kapina

Useita satoja aseistautuneita Lapuan liikkeen kannattajia saapui lauantai-iltana Mäntsälässä sijaitsevalle Ohkolan työväentalolle, jossa sosialidemokraattien kansanedustaja Mikko Erich piti puhetta. He keskeyttivät puhetilaisuuden vuosisataammuskelemalla ilmaan, maahan ja muutaman laukauksen myös työväentaloa kohti. Sen jälkeen joukko vetäytyi Mäntsälän suojeluskuntatalolle.

Seuraavina päivinä Mäntsälään kokoontui kasvava joukko aseistautuneita miehiä. Lapuan liikkeen johto ilmoitti, ettei yhteiskuntarauhaa voitaisi säilyttää, ”ellei nykyinen hallitus heti eroa ja poliittinen suunta maassa muutu”. Suomen pääministeri oli tuolloin maalaisliiton Johan Sunila, ja hallitus oli porvarihallitus. Lapuan liike piti hallitusta liian myötämielisenä sosialidemokraateille, joiden toiminnan liike halusi kieltää.

Hallitus alkoi toteuttaa tasavallan suojelulakia, joka oli alun perin suunnattu kommunisteja vastaan. Helsinkiläiset joukko-osastot määrättiin suojelemaan strategisesti tärkeitä kohteita, Lapuan liike määrättiin lopetettavaksi, sen johtajat pidätettäviksi ja sen lehdet lakkautettaviksi.

Lapuan liike määräsi liikekannallepanon suojeluskuntien kautta 29.2. Tavoitteena oli sisällissodan uhan avulla pelotella hallitus taipumaan liikkeen tahtoon.

Seuraavien päivien aikana tuhannet aseistautuneet miehet lähtivät liikkeelle. Hallituksen rivit rakoilivat. Presidentti Svinhufvud pyrki arvovallallaan pitämään hallituksen koossa, mikä aiheutti pettymyksen kapinallisten riveissä, sillä Svinhufvudia pidettiin liikkeen miehenä. Armeijan johto pelkäsi armeijan hajoamista Lapuan liikkeelle myötämielisiin ja hallitukselle uskollisiin joukkoihin. Uusi sisällissota leijui ilmassa.

Neljä päivää kapinan alkamisesta, 2.3. Svinhufvud piti radiopuheen, jossa hän vetosi yhteiskuntarauhan ja laillisuuden puolesta. Hän sanoi muun muassa: ”Suojeluskuntalaitos tulee kärsimään vastaisuudessa arvaamattomia vaurioita, jos osa suojeluskuntalaisia nyt unohtaa valansa ja ryhtyy taisteluun yhteiskuntajärjestystä vastaan, jota he ovat vannoneet henkeen ja vereen asti puolustavansa.” Svinhufvud lupasi vapaan kotiinpääsyn kapinan rivimiehille. Kapinalliset alkoivat hajaantua.

Kapina kuivui kokoon lopullisesti presidentin valtuuttaman neuvottelijan ja Lapuan liikkeen johdon välillä käytyjen neuvottelujen myötä. Tuomiot jutussa jaettiin vuoden 1932 marraskuussa.

29.2. Ilta-Sanomien ensimmäinen numero ilmestyi.

6.3. Mäntsälän kapina päättyi.

8.3. Lapuan liikkeen sisäpiiriin kuulunut Minna Craucher murhattiin.

24.3. Sisäministeri arvo Manner kielsi Lapuan liikkeen.

3.4. Paavo Nurmi julistettiin kilpailukieltoon ammattilaisuuden vuoksi.

5.4. Valtion Alkoholiliikkeen myymälät avattiin.

8.5. Suomen Suurajot järjestettiin Helsingissä. Niistä muodostui myöhemmin Eläintarhan ajot.

5.6. Isänmaallinen kansanliike perustettiin

Lapuan liikkeen työtä jatkamaan perustettiin Isänmaallinen kansanliike (IKL). Se jatkoi valkoisen Suomen perintöä tavoitteinaan kommunismin ja sosialismin vastustaminen sekä suojeluskuntien tukeminen. Liikkeen tavoitteisiin vaikutti myös Akateeminen Karjala-Seura, joka toi mukanaan Suur-Suomi-aatten. Uusi järjestäytyminen siirsi Suomen äärioikeiston painopisteen Pohjanmaan talonpoikaistaloista Helsinkiin. IKL pyrki vaikuttamaan politiikkaan sisältäpäin ja laillisuuden puitteissa.

11.6. Nivalan konikapina

Eläinlääkäri määräsi Sigfrid Ruttusen tiineenä olleen tamman teurastettavaksi näivetystaudin takia. Ruttunen ei suostunut tappamaan aliravittua hevostaan ja joutui käräjille. Hänelle määrättiin 40 päiväsakkoa. Ruttunen ei suostunut maksamaan, minkä vuoksi hänet määrättiin Ouluun kärsimään vankeusrangaistus. Nivalan asemalle kokoontunut miesjoukko esti Ruttusen siirron ja kuljetti hänet pois paikalta polkupyörän tarakalla.

Paikalle hälytettiin komppanian verran sotilaita, jotka hajottivat juna-asemalle kokoontuneen joukon kiinnittämällä panosvyöt mukanaan olleisiin konekivääreihin. Sen jälkeen sotilaat hakivat Ruttusen läheiseltä maatilalta ja pidättivät yli 200 ihmistä.

Konikapinassa oli kyse niin sanotusta pulaliikkeestä. Sellaisia nousi ympäri Suomea muun muassa suuren laman aiheuttamien maatilojen pakkohuutokauppojen takia.

Ruttusen hevonen, Hilppa nimeltään, säilytti henkensä ja eli tapahtumien jälkeen vielä monta vuotta.

30.7. Los Angelesin kesäolympialaiset avattiin. Suomi voitti kisoissa 25 mitalia, joista viisi oli kultaisia.

4.8. Etelä-Suomessa liikkuneet voimakkaat trombit vaativat yhden kuolonuhrin.

9.9. Suomen Urheiluliitto katkaisi yhteydet Ruotsiin ruotsalaisten estettyä Paavo Nurmen kilpailemisen olympialaisissa tämän ammattilaisstatuksen vuoksi.

21.11. Turun hovioikeus tuomitsi Mäntsälän kapinasta 32 ihmistä vankeuteen. Lapuan liikkeen johtaja Vihtori Kosola sai 9 kuukautta ehdollista. Eduskunta oli jo aiemmin vasemmiston vastustuksesta huolimatta hyväksynyt armahduslain, jolla rivimiehet vapautettiin syytteistä.

3.12. Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf vieraili Suomessa.

Maistiaisia uusista Suomen historiaa käsittelevistä kirjoista

viipurin_pamaus

Viipurin pamaus Olaus Magnuksen Carta Marinassa vuodelta 1539.

Hyvää alkanutta syksyä kaikille tätä lukeville ja lukemattomille! Olen kirjoittanut kaksi uutta kirjaa, jotka toivon mukaan jo löytyvät kauppojen hyllyiltä. Niistä Tunnetko Suomen – kiinnostava historia käy koko maamme asutushistorian läpi nopeasti luettavassa kysymys-vastaus-muodossa. Vuosisata – itsenäisen Suomen aika puolestaan on runsaasti kuvitettu Suomen aikajana vuodesta 1917 alkaen.

Poimin muutamaan blogitekstiin muutamia kysymyksiä Tunnetko Suomen -kirjasta, minkä jälkeen jaan joitakin otoksia Vuosisata-kirjasta.

tunnetkoTunnetko Suomen – kiinnostava historia on jaoteltu aikakausittain: esihistoria – Ruotsin

vallan aika – autonomian aika – itsenäisyyden aika. Jokaiselta aikakaudelta on mukana historian suuria linjoja luotaavia kysymyksiä kuten: Mistä varhaisimmat asukkaat tulivat? ja Miksi Suomesta tuli osa Venäjää? Mukana on myös kiinnostavia anekdootteja kuten: Miten kotiviinanpolttoa perusteltiin? ja Milloin naiset saivat omistusoikeuden? Lisäksi jokaiselta aikakaudelta on perustietoa kuten Suomen väkiluku.

Asiaan eli lainauksiin.

Esihistoria:

Kuka oli Kirmukarmu?

Kirmukarmu on vanhoissa tarinoissa mainittu pirkkalainen sotapäällikkö, joka legendan mukaan vainosi alueella vaikuttanutta Hunnun Herraksi kutsuttua lähetyssaarnaajaa. Lopulta Kirmukarmu repi Hunnun Herralta kädet irti. Paikalliset kuitenkin pelastivat kirkonmiehen. Novgorodia vastaan tehdyn epäonnistuneen sotaretken jälkeen Kirmukarmu pettyi jumaliinsa ja kääntyi kristinuskoon. Vesilahdessa sijaitsee Kirmukarmu -niminen mäki, jolta on tehty merovingiaikaisia (500–800) hautalöytöjä.

Ruotsin vallan aika:

Mikä oli Viipurin pamaus?

Iivana III oli ensimmäinen Venäjän hallitsija, joka kutsui itseään tsaariksi. Hän liitti Moskovan ja Novgorodin valtakunnat yhteen. 1400-luvulla suomalaisasutus oli ylittänyt Pohjanmaalla ja Savossa Pähkinäsaaren rauhan vuonna 1323 sovitut rajat. Yhdistyneen Venäjän tuore hallitsija ei katsonut tätä hyvällä. Ei liioin Olavinlinnan kohoamista rajan itäpuolelle, venäläiselle maaperälle. Kalmarin unionin rakoillessa Iivana III sai vuonna 1493 Tanskalta vapaat kädet Ruotsin suhteen. Hän ryhtyi suunnittelemaan valtansa kasvattamista Suomenlahdella ja Viipurin valtausta. Hanketta varten palkattiin ulkomaisia piirityssodan asiantuntijoita, alettiin rakentaa laivastoa ja koota joukkoja. Viipurin piiritys alkoi 21.9.1495. Venäläisillä oli huomattava ylivoima.

Venäläiset kävivät lopulliseen hyökkäykseen marraskuun viimeisenä päivänä. He ryntäsivät muuria vasten valtavina hyökyinä piiritystikapuineen ja pääsivät paikoin sen yli. He tunkeutuivat muun muassa erääseen torniin. Kun hyökkääjät olivat laskemassa tikapuitaan muurin päältä rynnätäkseen itse kaupunkiin, tikkaat onnistuttiin tuhoamaan. Torniin kaadettiin palavaa pikeä ja tervaa. Tämän jälkeen sen ikkuna-aukoista alkoi putoilla venäläisiä, sillä monet mieluummin hyppäsivät ulos kuin kärventyivät torniin. Ratkaiseva hyökkäys oli saatu torjuttua.

Ensimmäisissä taistelukuvauksissa katsottiin, että marraskuun viimeisenä päivänä torjuttu hyökkäys ratkaisi piirityksen. Tähän liitettiin ihmeitä, kuten Pyhän Andreaksen ristin näkyminen taivaalla, jonka venäläiset olisivat tulkinneet tarkoittavan pyhimyksen suojelevan kaupunkia ja sen vuoksi paenneen.

Olaus Magnuksen Pohjoisten kansojen historiassa kerrotaan, että Viipurin ulkopuolella oli massa oleva aukko, ”paukku”. Kun vihollinen hyökkäsi kaupunkiin, viipurilaiset tukkivat korvansa ja aukkoon heitettiin villieläin, joka möyryämisellään pelotti viholliset pois. Ruotsin almanakassa puolestaan kerrotaan Knut Possen pelästyttäneen venäläiset kalkkiliemestä valmistetulla räjähteellä. Tämän jälkeen Viipurissa asetettiin esille ”helvetinkattila”, jossa Posse olisi valmistanut räjähdysaineensa. Kattila hävisi, kun Venäjä valtasi Viipurin vuonna 1710.

Pamauksella voi hyvinkin olla historiallinen taustansa esimerkiksi pimeässä roihunneessa Andreaksen tornissa ja jonkinlaisessa ruutiräjähdyksessä. Tai sitten venäläisten taistelumoraali yksinkertaisesti romahti muonavarojen loppuessa.