Editoinnin ”riemua”

Editointi. Uudelleenkirjoittaminen. Painavia sanoja. Fiktion kirjoittaminen on mukavaa, varsinkin, jos ajatus juoksee ja teksti kulkee. Vaikka olisi vähän tahmeampaakin, joka-aamuisen fiktiota varten varatun puolen tunnin aikana saa usein edistettyä tekelettään.

Kun tarina on kertaalleen kirjoitettu, alkaa puurtaminen. Oma teksti pitää lukea läpi. Sieltä löytyy epäloogisuuksia, lyöntivirheitä ja turhia sivuhahmoja. Kukas sinä olitkaan? Ai niin. Tapetaanko vai poistetaanko… Uudelleenkirjoittamisen määrä riippuu tietysti siitä, kuinka nopeasti on humpannut läpi ensimmäisen kierroksen.

Parhaillaan yhden kohdan muuttaminen aiheuttaa koko siihen liittyvän juonikaaren muuttamisen. Ei hätää. Tämä on osa kirjoitusprosessia. Lopputulos on parempi. Tekstin on oltava valmista, ennen kuin sen voi antaa testilukijalle/-joille, saati niille muutamalle hassulle, jotka saattavat tuotoksista jotain maksaakin. Kärsimättömänkin on istuttava, luettava ja korjattava.

Jos oikein muistan, Hemingway kertoi jossain haastattelussa kirjoittaneensa Jäähyväiset aseille -kirjan viimeisen sivun uudelleen yli 90 kertaa. Vertaus vähän ontuu, koska minun kirjastani ei tule maailmankirjallisuuden klassikkoa. Mutta sen tiedän, että en ole yksin editoinnin lettoisessa suossa.

Romaanihaaste ja editointi

Olen käyttänyt romaanihaasteen mukaisesti lähes jokaisena arkiaamuna puoli tuntia fiktion kirjoittamiseen. Tekstin edetessä on tullut tarve käyttää aikaa myös aiemmin kirjoitetun editointiin. Olen poistanut kohtauksia, muuttanut ja siirtänyt niitä.

Aloin miettiä, josko olisi hyvä muuttaa rutiinia ja aikatauluttaa osa fiktiolle varatusta ajasta pelkästään editointiin. Kun pitää kirjaa kirjoitetuista sanamääristä, saattaa helposti iskeä pieni ahneus ja editoitua

Sanamäärät ovat suurempia viikon loppupuolella.

Sanamäärät ovat suurempia viikon loppupuolella.

tulee vain pakon edessä. Eli silloin kuin muistaa, että jaaha, tämä nyt keksimäni juonenkäänne ei sovikaan yhteen aiemmin kirjoitetun kanssa.

Suunnittelin aluksi, että teen perjantai-aamusta editointiaamun, jolloin luen viikolla kirjoitetun tekstin ja teen tarvittavat muutokset ja korjaukset. Kun katsoin kirjoittamiani sanamääriä, huomasin, että

maanantai on huonoin kirjoitusaamu ainakin sanamäärää katsottaessa. Viikon loppua kohti tahti kiristyy, kun tekstiin pääsee yhä paremmin sisään.

Otan siis maanantain editointiaamukseni. Luen silloin edellisellä viikolla kirjoittamani tekstin. Tässä on myös se etu, että teksti saa muhia viikonlopun yli. Pieni ajallinen välimatka ja parin päivän ero tekstistä tekee aivoille hyvää.