Suomen aseet 2: Sampo L-41

L-41 tuliasemassa Syvärillä joulukuussa 1941.

L-41 tuliasemassa Syvärillä joulukuussa 1941. SA-Kuva.

Suomen puolustusvoimilla on ollut käytössään lukuisa määrä aseita. Osaa niistä on jouduttu testaamaan tosioloissa, osaa onneksi ei. Esittelen parin artikkelin sarjassa poimintoja tästä repertuaarista. Lainaus on juuri ilmestyneestä teoksestani Asekirja – Suomen aseet vuodesta 1917.

Jälkimmäisen vuoron saa konekivääri Sampo L-41.

— Lainaus alkaa —

L-41 oli jälleen yksi Aimo Lahden luomus. Suomi tarvitsi konekiväärin, jota olisi kätevämpi käsitellä kuin raskasta Maximia. Sampo joutui kuitenkin vastatuuleen.

Sammon taonta

Tuottelias asekehittäjä Aimo Lahti kehitteli 1930-luvulla lukuisia aseita, joista yksi oli Maximia paremmin Suomen maastoihin sopiva konekivääri. Vaikka Maxim oli tehokas ase, sen haittapuolina olivat raskaus ja sen myötä hidas liikuteltavuus tuliasemaa vaihdettaessa. Suomen peitteinen maasto entisestään lisäsi konekiväärin liikkumisen hitautta. Ensimmäinen ratkaisu tähän ongelmaan oli pikakivääri, jonka tulivoima jäi kauas konekivääristä, koska pikakiväärin lipas oli nopeasti tyhjä.

Asekirja esittelee yli 100 Suomen armeijan käytössä ollutta asetta vuodesta 1917 tähän päivään.

Asekirja esittelee yli 100 Suomen armeijan käytössä ollutta asetta vuodesta 1917 tähän päivään.

Suomessa alettiin kehittää uutta asetta, joka soveltuisi yhden tai kahden miehen käsiteltäväksi ja olisi vyösyöttöinen. Lahti kehitti ilmajäähdytteisen kaasumäntäperiaatteella toimivan vyösyöttöisen aseen, jota kutsui nimellä Sampo. Sen oli tarkoitus olla Suomen uusi yleiskonekivääri. Prototyyppi valmistui vuonna 1938.

Uusi ase ei ehtinyt talvisotaan, mutta sen tarve oli ilmeinen. Välirauhan aikana Sampoa testattiin, ja se todettiin sarjatuotantokelpoiseksi keväällä 1941. Armeijalle aseita tilattiin jatkosodan jo sytyttyä kesäkuussa 1941, mutta Valtion Kivääritehtaan toimitusvaikeuksista johtuen ensimmäiset uudet konekiväärit ehtivät käyttöön vastan asemasotavaiheen aikana syksyllä 1942.

Sampo koekäytössä

Eturintamassa olleet valitut jalkaväkijoukot saivat uudet konekiväärit käyttöönsä syyskuun lopulla vuonna 1942. Sampoja jaettiin joukoille 28 kappaletta. Miehet odottivat uutta asetta innolla, sillä se oli Maximia selvästi kevyempi ja helpompi käsitellä. Upseereiden tehtävänä oli raportoida kaikki aseiden viat ja heikkoudet, jotta tuotekehitystä voitaisiin jatkaa.

Helmikuussa 1943 annetuissa raporteissa kehuttiin aseen toimintavarmuutta. Tosin vanhoilla ja laadultaan vaihtelevilla vanhoilla patruunoilla sillä oli taipumusta häiriöalttiuteen. Kritiikkiä sai osakseen aseen kuumeneminen, joka saattoi johtaa jumittumiseen. Lisäksi kuumentunut piippu oli vaikea vaihtaa. Rintamakomentajat arvioivat Sammon soveltuvan hyvin hyökkäystaisteluun, mutta puolustussodassa tarvittaisiin vakaampaa asetta.

Aseet jäivät etulinjaan arvioiden jälkeen. Juuri, kun oli aika päättää, mitä Sammon kanssa tehtäisiin, Suomi sai Saksasta kokeiltavakseen erän MG-42-konekivääreitä. Ne saivat osakseen ylistystä, ja Sammon kehittäminen jäi lähes unholaan. Keväällä 1944 Saksa yllättäen ilmoitti, että se ei pystyi toimittamaan MG-42:n runko-osia. Pian tämän jälkeen alkoi Neuvostoliiton suurhyökkäys. Sodan päättäneen välirauhan ehtoihin kuului muun muassa suomalaisen asekehityksen pysäyttäminen.

Suurin osa L-41-konekivääreistä romutettiin vuonna 1947. Viisi säästettiin museoimista varten.

Pituus:                                            1180 mm
Paino:                                             14,9 kg
Piipun pituus:                                  500 mm
Kaliiperi:                                          7,62 x 53 mm
Kapasiteetti:                                    200
Tehokas kantama:                           500 m
Tulinopeus:                                     600–1000 ls/min

— Lainaus päättyy —

Suomen aseet 1: de Havilland Vampire

Vampire-hävittäjät tekivät aikanaan useita ennätyksiä.

Vampire-hävittäjät tekivät aikanaan useita ennätyksiä. Kuva: Puolustusvoimat.

Suomen puolustusvoimilla on ollut käytössään lukuisa määrä aseita. Osaa niistä on jouduttu testaamaan tosioloissa, osaa onneksi ei. Esittelen parin artikkelin sarjassa poimintoja tästä repertuaarista. Lainaus on juuri ilmestyneestä teoksestani Asekirja – Suomen aseet vuodesta 1917.

Ensimmäisenä vuoron saa de Havilland Vampire.

— Lainaus alkaa —

Vampire oli Ison-Britannian toinen suihkuhävittäjä ja Suomen ensimmäinen. Se palveli Suomen ilmapuolustusta 1960-luvun puoleenväliin.

Ennätyskone

De Havilland Vampire oli toinen Isossa-Britanniassa valmistettu suihkuhävittäjä. Sitä ennen tuotantoon oli ehtinyt Gloster Meteor, joka oli kaksimoottorinen lentokone. Vampiressa moottoreita oli vain yksi, mutta se oli Meteorin voimanlähdettä tehokkaampi. Lisäksi Vampiren rakenteissa käytettiin metallin ohella vanerilevyä, mikä auttoi tekemään siitä kevyen. Vanerilevytekniikka oli de Havillandin tehtaille tuttu heidän rakentamansa Mosquito-yöhävittäjän rakenteista.

Asekirja esittelee yli 100 Suomen armeijan käytössä ollutta asetta vuodesta 1917 tähän päivään.

Asekirja esittelee yli 100 Suomen armeijan käytössä ollutta asetta vuodesta 1917 tähän päivään.

Vampiren suunnittelu aloitettiin vuonna 1942. Neitsytlentonsa kone lensi syyskuussa 1943, mutta tuotanto käynnistyi vasta keväällä 1945. Toiseen maailmansotaan Vampiret eivät ehtineet.

Vampire sai kunnian olla monessa asiassa ensimmäinen. Se oli muun muassa ensimmäinen Ison-Britannian käytössä ollut hävittäjä, joka ylitti 800 kilometrin tuntinopeuden. Lisäksi se oli ensimmäinen suihkuhävittäjä, joka laskeutui ja nousi lentotukialukselta. Vuonna 1948 Vampire-koneella, jossa oli pidennetyt siivet ja de Havilland Ghost -suihkumoottori, tehtiin korkeuslennon maailmanennätys, joka oli 18119 metriä.

Vampiren, kuten yleensäkin alkuaikojen suihkukoneiden ongelmana oli lyhyt toimintasäde. Tätä kompensoitiin lisäpolttoainetankeilla.

Vampiresta rakennettiin myös kaksipaikkainen koulutusversio sekä hävittäjä-pommittaja, jota käytettiin muun muassa Malaijin kriisin tukahduttamisessa. Kone oli Isossa-Britanniassa lähinnä koulutuskäytössä 1950-luvun jälkipuoliskon, minkä jälkeen siitä luovuttiin.

Suomen käytössä

Iso-Britannia myi de Havilland Vampire -hävittäjiä useisiin maihin. Ostajien joukkoon kuului myös Suomi. ”Vampiksi” kutsutusta hävittäjästä tuli Suomen ensimmäinen suihkuhävittäjä vuonna 1953. Siihen asti Suomen ilmapuolustus oli levännyt loppuun ajettujen toisen maailmansodan aikaisten Messerschmitt Bf 109 -koneiden varassa.

Ensimmäisessä erässä Suomeen tuli kuusi yksipaikkaista hävittäjää ja kahta vuotta myöhemmin vuonna 1955 yhdeksän kaksipaikkaista koulutuskonetta. Vampiret olivat Suomen käytössä vuoteen 1965 asti.

Tekniset tiedot

Pituus:                              9,4 m
Kärkiväli:                          11,6 m
Työntövoima:                   15 kN
Huippunopeus:                 825 km/h 7500 metrissä
Lakikorkeus:                    12200 m
Lentomatka:                     1755 km
Aseistus:                           4 x 20 mm konetykki, 2 x 455 kg pommit

— Lainaus päättyy —