Talvisota: Suomi hyökkää!

Sotasaalista. Kuva on todennäköisesti Tolvajärven suunnalta, vaikka kuvatekstiä ei TK-mies ole ehtinyt kirjoittamaan.

Sotasaalista. Kuva on todennäköisesti Tolvajärven suunnalta, vaikka kuvatekstiä ei TK-mies ole ehtinyt kirjoittamaan.

Talvisodan ensimmäiset päivät olivat suomalaisten perääntymistä. Varsinkin Laatokan pohjoispuolella sijainneen Suojärven suunnalla rintama taipui uhkaavasti.

Rintamalle luotiin Ryhmä Talvela, jota johti hyökkäysmielinen eversti Paavo Talvela. Hänen rintamakomentajansa oli everstiluutnantti Aaro Pajari, joka oli myös hyökkäysmielinen. Ei liene vaikea arvata, millä lääkkeellä he pysäyttivät puna-armeijan etenemisen Tolvajärvellä. Ensin Pajari teki yllätyshyökkäyksen vihollisen selustaan. Kaksipäiväinen suurempi vastahyökkäys aloitettiin 12.12.

— Lainaus alkaa —

Suomi hyökkäsi Tolvajärvellä

Ryhmä Talvela oli nopeasti ottanut aloitteen käsiinsä Tolvajärven maastossa. Aaro Pajari oli miehineen suorittanut onnistuneita vastaiskuja, ja nyt koitti Talvelan suunnitteleman suuremman hyökkäyksen aika. Hänen mielestään hyökkäys oli ainoa keino torjua neuvostojoukot. Talvelan suunnitelmana oli saartaa venäläiset pohjoisesta erillisen osaston voimin ja hyökätä pääjoukoilla etelässä Ägläjärvelle vievän tien suunnassa.

Pohjoisen koukkaus vihollisen sivustaan ei onnistunut, sillä osasto kohtasi kovan vastarinnan ja pysähtyi. Sen sijaan Pajarin johtama päähyökkäys oli menestys, joskin hinta oli kova. Erityisen verisesti taisteltiin Tolvajärven matkailumajasta. Suomalaisten hyökkäys oli monta kertaa jo taittumassa miestappioiden vuoksi, mutta Pajari heitti tuleen reservejään, ja lopulta päivän taisteluista selvittiin voittajina.

Tolvajärven voitto oli monella tavalla merkittävä, ja sitä hehkutettiin myös Suomen radiossa. Se antoi suomalaisille uskoa omiin mahdollisuuksiin, työnsi rintamaa taaksepäin kriittisessä paikassa ja toi lisäksi runsaan sotasaaliin, muun muassa kaksi tykistöpatteria. Suomalaiset tuhosivat päivän aikana noin 20 vihollisen hyökkäysvaunua. Lisäksi venäläisten tappiot olivat yli tuhat miestä. Hyökkäys jatkui seuraavina päivinä kulminoituen lopulta 18.–23.12 käytyihin Ägläjärven taisteluihin.

— Lainaus päättyy —

Kansainliitto vetosi talvisodan osapuoliin sen lopettamiseksi. Neuvostoliitto antoi vastauksensa vetoomukseen 12.12.

— Lainaus alkaa —

”Neuvostoliitto ei sodassa Suomen kanssa”

Kansainliitto vetosi sodan osapuoliin ja kehotti niitä keskeyttämään vihollisuudet ja aloittamaan viivytyksettä neuvottelut rauhasta. Neuvostoliitto vastasi tähän sähkeellä, jossa se sanoi: ”Neuvostoliitto ei ole sodassa Suomen kanssa … Neuvostoliitto on rauhallisissa suhteissa Suomen kansanvaltaisen hallituksen kanssa, jonka hallitus on joulukuun 2. päivänä solminut Neuvostoliiton kanssa avunanto- ja ystävyssopimuksen.”

Neuvostoliitto vetosi Terijoen hallitukseen, jota Kansainliitto ei kuitenkaan pitänyt Suomen laillisena hallituksena, mitä se ei tietenkään ollutkaan.

— Lainaus päättyy —

Talvisota: Pajarin yllätysisku Tolvajärvellä

Eversti Pajari korsussaan Aittojoella helmikuussa 1940. SA-Kuva.

Eversti Pajari korsussaan Aittojoella helmikuussa 1940. SA-Kuva.

75 vuotta sitten, illalla 8.12. Pajarin miehet etenivät pimeässä metsässä kohti vihollista. Suomen puolustus oli pettämässä Suojärvellä. Päälle vyöryvä puna-armeija oli pakko pysäyttää, jotta se ei pääsisi koukkaamaan etelässä olevien omien joukkojen selustaan.

Everstiluutnantti Aaro Pajari oli vastikään nimitetty komentamaan kriittisen Tolvajärven suunnan joukkoja. Hänen esimiehensä Paavo Talvela antoi käskyn pitää Tolvajärvi hinnalla millä hyvänsä.

Pajari lähti itse johtamaan iskua vihollisen selustaan. Lainaus tänä syksynä ilmestyneestä kirjastani Suomalaiset sotasankarit:

— Lainaus alkaa —

7.12. Pajari lähti tutustumaan tilanteeseen etulinjaan. Tilanne oli katastrofaalinen. Suomalaisten taistelumoraali oli alhaalla. Viholliskosketuksen saatuaan väsyneet miehet ampuivat pari laukausta ja alkoivat perääntymään. Pajari joutui yllättäen luotisateeseen, kun vihollinen alkoi ylittää Kivisalmea. Suomalaiset olivat jälleen lähdössä taaksepäin, mutta Pajari otti kivääri- ja konekiväärikomppanioiden luutnanttien kanssa tilanteen hallintaan. Lähinnä konekivääritulen voimin suomalaiset pysäyttivät venäläiset Kivisalmen jäälle. Näin saatiin neuvostohyökkäys, vaikkakin paikallinen, ensi kerran tällä suunnalla pysäytettyä omalla tulella.

8.12. illalla tilanne oli jälleen lähes toivoton. JR 16:n ensimmäisenä paikalle saapunut I Pataljoona oli murtunut, ja vihollinen eteni uhkaavasti metri metriltä kohti Tolvajärveä.

”Matrosan tapaan”

8.12. illalla Pajari sai yllätysvieraakseen Talvelan. ”Nyt on hyökättävä tai tehtävä jotain Matrosan tapaan.” Heimosodissa oli taisteltu Matrosassa, joka oli kylä Prääsän ja Petroskoin välillä. Pajari oli muiden heimosotureiden mukana ollut sitä vuonna 1919 valtaamassa. Nyt oli kuitenkin saatava aloite omiin käsiin.

Suunnitelmaksi muodostui Pajarin henkilökohtaisesti johtama kahden komppanian voimin tehty koukkaus vihollisen selustaan. Sitä alettiin toteuttaa välittömästi.

Komppaniat eksyivät matkalla toisistaan, ja niin Pajari teki iskun yhdellä komppanialla. Miehet kulkivat hiljaa aarniometsässä, jonka suurten runkojen välistä alkoi kajastaa suurten nuotioiden loimotus. Suomalaiset ottivat venäläisten vartion ääneti vangeikseen ja etenivät matalan harjanteen taakse. Sen toisella puolella oli venäläisten leiri. Suomalaiset etenivät ketjussa harjanteen mukaisesti ja nousivat sen jälkeen rivissä sen laelle. Jättimäisten kokkojen ympärillä oli pataljoonan verran neuvostosotilaita, kuten myöhemmästä tiedustelutiedosta selvisi.

Pajarin lyhyt tulikomento kajahti. Samassa kahdeksan pikakivääriä, kahdeksan konepistoolia ja 140 kivääriä alkoivat tulittaa venäläisiä. Yhtään laukausta ei ammuttu suomalaisia vastaan, niin täydellinen oli yllätys ja neuvostosotilaiden pakokauhu. Pian kuitenkin molemmilta sivuilta alkoivat konekiväärisarjat pyyhkimään puiden latvoja Pajarin miesten päiden yläpuolella. Komentaja veti joukkonsa harjanteelta, ja niin alkoi matka kotiinpäin.

Taistelun äänet kuuluivat hyvin Talvelan korviin, ja mies oli kuin tulisilla hiilillä. Myöhemmin hän kertoi, että oli ounastellut koko Pajarin joukon tulleen tuhotuksi. Tulitus jatkui vielä pari tuntia suomalaisten paikalta poistumisen jälkeen. Eri puolilta heitä kohti edenneet apuun tulleet venäläiset siellä taistelivat keskenään. Pajarin osasto kohtasi kotimatkalla eksyneen komppanian, jonka johtajalta Pajari tiukkasi syytä, miksei tämä ollut liittynyt Pajarin osastoon. Kävi ilmi, että miesten sukset olivat jäätyneet jäällä olleen veden vuoksi.

Pajarin isku lamautti neuvostoliittolaisen rykmentin, joka olisi ilmeisesti seuraavana päivänä ollut hyökkäämässä suomalaisten kimppuun. 9.12. suomalaisten ei tarvinnut perääntyä. Onnistunut hyökkäys myös kohotti suomalaisten moraalia.

— Lainaus päättyy —