Maailman Historian päätös

Paljon on virrannut vettä Siuntionjoessa sitten edellisen postauksen. Edellisen kirjoitelman aikoihin olin vielä Maailman Historian toimittaja. Aviisi kuitenkin sulautettiin yhteen toisen saman konsernin lehden kanssa, ja pestini päättyi. Sen pituudeksi tuli noin kahdeksan vuotta.

Mitä noista vuosista jäi käteen? Minusta tuli nopea kääntäjä ja kirjoittaja, ja varmaan ruotsin hallintani parani jonkin verran. Sen verran ainakin, etten enää päätä sähköpostejani toivotukseen ”med vanliga hälsningar” :)

Mahtoivat ruotsalaiset hymähdellä, kun suomalainen lopetti meilinsä ”tavallisin terveisin”. Jossain vaiheessa ymmärsin laittaa ne ään pisteet kohdalleen, jolloin tavallisista terveisistä tuli ystävällisiä.

Maailman Historian tultua päätökseen piti keksiä jotain muuta. Onneksi sain ystävältä vinkin, että Iltalehti etsii tuottajaa historiaa käsitteleville erikoislehdilleen. Ja vieläpä sain paikan!

suurhyökkansi

Suurhyökkäys-lehden kansi.

Aloitin urani Iltalehdessä melko tutusta aiheesta, sillä tänään ilmestyvä ensimmäinen tuottamani lehti käsittelee kesän 1944 suurhyökkäystä eli Neuvostoliiton neljättä strategista iskua, jonka se suuntasi Karjalan Kannakselle.

Työrintamalle kuuluu muutakin uutta, sillä Tarina-akatemia laajentaa toimintaansa videokursseihin yhteistyössä Editan kanssa. Ensimmäinen kurssi on nyt viimeistelyvaiheessa, videot on siis jo kuvattu.

Vaikka aikatauluissa onkin jonkin verran sovittelemista Iltalehden, tietokirjojen ja Tarina-akatemian hommien kanssa, tällä hetkellä minusta on kiva olla yrittäjä ja olen kiitollinen siitä, että töitä on riittävästi.

Seitsemäntenä lomapäivänä

Hupsista. Edellisestä blogauksesta on kulunut jo viitisen kuukautta, mitä voi pitää kehnohkona suorituksena. Kirjoitan blogijuttuja yleensä iltaisin, ja kuluneena keväänä iltaisin on ollut melkolailla kuiviin tiristetty olo.

Kevättalvella aika meni Tarina-akatemian parissa muun muassa bisnestarinakerronnan superaamua suunnitellessa. Kun se ja muutamat muut markkinointihommat oli tehty, oli jo huhtikuu. Silloin minulla oli ensi syksynä ilmestyvästä 1917 – miten Suomesta tuli Suomi -kirjasta koossa noin 50 käsikirjoitussivua. Sulkeuduin kammiooni sitä tekemään. Kesäkuun loppuun istuin siellä kirjoittamassa. Jos joku erehtyi ovelle koputtelemaan, hätistin tunkeilijan loitommalle hullun tuijotuksella ja heittelemällä ihmisparkaa aiempien tuotosteni tekijänkappaleilla. Poistuin kammiosta ajoittain kotiin näyttäytymään lapsille ja vaimolle (tunnistivat vielä kuitenkin) ja survomaan ravintoa tuntikausien paikallaanistumisesta naksuvaan ruhooni. Illan päätteeksi ohjelmaan kuului yleensä vielä kuvatoimitusta samaista opusta varten.

Nyt olen ollut lomalla viikon. Tähän mennessä sen kohokohta on ollut tappio kuopukselle pöytäjalkapallossa. On ollut myös kiva ajella 40-vuotislahjaksi ostamallani pyörällä metsässä ja näppäillä bassoa. Ja seitsemäntenä lomapäivänä kirjoittaminen näköjään maistuu taas.