Kahden antiikin välissä

Jokaisen keskiajasta kiinnostuneen pakollista luettavaa.

Jokaisen keskiajasta kiinnostuneen pakollista luettavaa.

Minulla oli tänä aamuna lukuhetki sillä aikaa, kun odottelin tietokoneen käynnistymistä. En ole pitkään aikaan ”ehtinyt” lukea romaaneja ja tietokirjojakin vain parista rajatusta aiheesta.

Koneen käynnistymistä odotellessani poimin käteeni Ilari Aallon ja Elina Helkalan kirjan Matkaopas keskiajan Suomeen. Olin odottanut kirjaa pitkään. Muutaman minuutin hetki sen kanssa tässä työtuolissani istuen oli odottamattoman nautinnollinen. Se ei liittynyt minkään suorittamiseen, toisin kuin työhuoneella käytetty aika usein liittyy. Pidän kyllä työstäni, mutta myös joutilaisuus on pyhää.

Luin kirjasta tietolaatikon, jonka otsikko on: Mitä on keskiaika? Ja, aivan oikein, kirjoittaja antaa kysymykseen oikean vastauksen. Siis tietenkin saman, jonka olisin itsekin antanut.

Keskiaika on väärin ymmärretty ajanjakso. Sen jälkeen koitti renessanssi, jonka nimitys merkitsee antiikin ihanteiden nostamista uuteen kukoistukseen. Keskiaika oli siten ikään kuin vanhan ja uuden antiikin välissä oleva ajanjakso, joka mieluiten olisi haluttu unohtaa. Kenties juuri sen vuoksi se on kiehtonut monien mielikuvitusta, onhan jollain lailla hieman vinoutunut aina kiehtovampaa kuin pelkästään kirkas ja puhdas, jollaisena ainakin renessanssimiehet itse aikaansa pitivät.

Keskiaika lasketaan yleensä alkavaksi Länsi-Rooman lakattua olemasta noin 500 jaa. ja päättyväksi noin 1000 vuotta myöhemmin protestanttiseen uskonpuhdistukseen ja löytöretkiin. Tuo tuhat vuotta ei ole pysähtynyt kohta aikajanalla. Sen sijaan monien meidän nykyään tuntemiemme aatevirtausten ja ideoiden juuret ovat keskiajalla.

Kapitalistinen järjestelmä alkoi keskiajalla kasvaa Pohjois-Italian kaupunkivaltioissa. Se liittyi tiiviisti modernin yksilökäsityksen muodostumisen alkuun. Myös pankit kehitettiin. Monet pitävät näitä maailman suurimpina vitsauksina, mutta niiden varaan perustuva järjestelmä on ainakin vielä voimissaan.

Keskiaika tunnetaan aikana, jolloin yhteiskunta oli hierarkkisesti jaettu erilaisiin säätyihin. Ylempiään tuli kunnioittaa ja hieman pelätäkin. Tämä ei juuri poikennut antiikista, jolloin vaikkapa Rooman valtakuntaa hallitsivat ylimykset. Jopa nykyaika tuntee perinnöllisiä monarkioita…

Entäs noitavainot, tuo inkvisition musta tahra? Usein kyse oli kostosta, kateudesta tai kiusaamisesta. Naapurit antoivat ilmi toisiaan. Pahamaineisen inkvisition oikeudenkäynnit olivat tuon ajan maallista oikeuskäytäntöä perusteellisempia. Ne olivatkin osaltaan luomassa nykyisten oikeuskäytäntöjemme perusteita.

Jos siis joku vielä puhuu pimeästä keskiajasta, niin roviolle joutaisi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s