Editoinnin ”riemua”

Editointi. Uudelleenkirjoittaminen. Painavia sanoja. Fiktion kirjoittaminen on mukavaa, varsinkin, jos ajatus juoksee ja teksti kulkee. Vaikka olisi vähän tahmeampaakin, joka-aamuisen fiktiota varten varatun puolen tunnin aikana saa usein edistettyä tekelettään.

Kun tarina on kertaalleen kirjoitettu, alkaa puurtaminen. Oma teksti pitää lukea läpi. Sieltä löytyy epäloogisuuksia, lyöntivirheitä ja turhia sivuhahmoja. Kukas sinä olitkaan? Ai niin. Tapetaanko vai poistetaanko… Uudelleenkirjoittamisen määrä riippuu tietysti siitä, kuinka nopeasti on humpannut läpi ensimmäisen kierroksen.

Parhaillaan yhden kohdan muuttaminen aiheuttaa koko siihen liittyvän juonikaaren muuttamisen. Ei hätää. Tämä on osa kirjoitusprosessia. Lopputulos on parempi. Tekstin on oltava valmista, ennen kuin sen voi antaa testilukijalle/-joille, saati niille muutamalle hassulle, jotka saattavat tuotoksista jotain maksaakin. Kärsimättömänkin on istuttava, luettava ja korjattava.

Jos oikein muistan, Hemingway kertoi jossain haastattelussa kirjoittaneensa Jäähyväiset aseille -kirjan viimeisen sivun uudelleen yli 90 kertaa. Vertaus vähän ontuu, koska minun kirjastani ei tule maailmankirjallisuuden klassikkoa. Mutta sen tiedän, että en ole yksin editoinnin lettoisessa suossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s