Talvisota: Viipuri ahdingossa

Viipuri liekeissä 7.3.1940. SA-Kuva.

Viipuri liekeissä 7.3.1940. SA-Kuva.

Suomi hyväksyi Neuvostoliiton asettamat rauhanehdot ja ehdotti aselepoa rauhanneuvottelujen ajaksi. Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov ehdotti neuvotteluiden aloittamista Moskovassa. Hän ei suostunut aselepoon.

Puna-armeija pyrki saartamaan Viipurin. Sen joukot lähestyivät Suomen toiseksi suurinta kaupunkia Karjalan Kannakselta Talin suunnalta. Viipurinlahdella neuvostojoukkoja oli jo lahden länsirannalla, josta suomalaiset yrittivät ajaa hyökkääjät takaisin jäälle.

Lainaan kokonaisen aukeaman Talvisota päivä päivältä -kirjasta.

— Lainaus alkaa —

5.3.1940

Sodan 97. päivä

Suomen hallitus taipui rauhanehtoihin. Viipurinlahdella taistelu möyrysi saarilla ja lahden länsirannalla. Vuosalmella tilanne huononi vastahyökkäyksen epäonnistuttua.

Ehdot hyväksyttiin

Suomen hallitus taipui hyväksymään Neuvostoliiton asettamat ennakkoehdot rauhalle. Ne olivat samat, jotka oli periaatteessa hyväksytty jo helmikuun viimeisenä päivänä. Silloin lopullisen vastauksen antamista haluttiin viivyttää, jotta nähtäisiin, tulisiko liittoutuneilta apua.

Ehtojen hyväksymistä edelsi tiukka sananvaihto. Tanner ja Mannerheim olivat yhtä mieltä siitä, että liittoutuneiden mahdollinen apu tulisi liian myöhään ja olisi liian vähäistä. Rauhanehtojen hyväksymistä vastustivat Hannula ja Niukkanen.

Neuvostoliitolle lähetettävään vastaukseen liitettiin ehdotus aselevosta rauhanneuvotteluiden ajaksi ja vastausta pyydettiin saman päivän aikana. Heti kokouksen jälkeen Molotov vastasi, että Neuvostoliitto ei suostu aselepoon. Lisäksi hän esitti neuvottelujen aloittamista Moskovassa.

Taistelut Viipurinlahdella

Neuvostojoukot olivat vallanneet Ravansaaresta sillanpääaseman edellisenä päivänä. Nyt ne tunkeutuivat saareen panssareiden tukemina, mutta suomalaiset pitivät asemansa kovasta paineesta huolimatta.

Häränpäänniemessä Suomen JR 10 teki vastahyökkäyksen ajaakseen sieltä sillanpään vallanneet Neuvostoliiton osastot pois. Suuria tappioita vastustajilleen tuottaen suomalaiset pääsivät rintaman keskiosassa etenemään noin kilometrin verran, minkä jälkeen hyökkäys pysähtyi. Osa niemestä jäi vihollisten haltuun, mutta suomalaiset joukot pitivät saavuttamansa asemat hallussaan muutaman päivän ajan.

Vilaniemessä tilanne muodostui päivän aikana hyvin vaikeaksi. Neuvostoliitto oli tuonut huomaamatta yön aikana uusia joukkoja jäälle niemen läheisyyteen. Ne hyökkäsivät aamuyöllä, jolloin niemeä puolustaneet suomalaisosastot lähtivät vetäytymään yllätettyinä ja hajaantuivat.

Hätiin hälytettiin naapurilohkojen reservejä, muun muassa II/JR 10, joka työnsi venäläiset Pitkäniemeen. Pian myös tätä pataljoonaa vastaan hyökättiin, ja hyökkäävät venäläisjoukot etenivät Santasaareen ja Karjaniemeen. Lopulta yhdellä suomalaispataljoonalla oli puolustettavanaan noin 10 kilometriä rantaviivaa. Vihollishyökkäys saatiin lopulta talttumaan apuun tulleen 4. D:n reservijoukon tekemän vastaiskun voimin.

Vastahyökkäys Äyräpäässä

Suomalaiset tavoittelivat menetettyä kirkonmäkeä Äyräpään suunnalla takaisin. Sinne suunnattiin Kev.Os 8 vastahyökkäys, joka kuitenkin tyrehtyi vihollisen voimakkaaseen tuleen. Osasto kärsi kovia tappioita, ja kirkonmäki jäi lopullisesti venäläisille.

Äyräpään kirkonmäen vastahyökkäyksestä muodostui erään muistelijan sanoin ”nurmolaisten verilöyly”.

”Vaikka päällikkömme Olavi Peltola oli vähän ennen hyökkäystä kehottanut meitä liikkumaan varoen ja käyttämään maastoa hyväksi, oli taisteluinto niin kova, että ohjeet unohtuivat. Me ryntäsimme miltei pystyssä yli aukean lumikentän ja syöksyimme suin päin vihollisen kenttävarustuksiin. Siellä oli pakko antautua ankaraan lähitaisteluun, mies miestä vastaan. Vihollisen polttava tuli lakaisi taistelukenttää. Kaatuneita ja haavoittuneita oli jo muutaman minuutin kuluttua useita. Hyökkäyksemme kuitenkin jatkui, ja pesäke pesäkkeeltä valtasimme kirkkomäkeä takaisin.

Luminen taistelutanner möyhentyi lyhyessä hetkessä mustaksi kuin kynnöspelto. Luodit vihelsivät, kranaatit räjähtelivät ja taisteluhuudot kaikuivat säälimättömän tiukkoina. Oli käynnissä lakeuksien poikien raivoisa taistelu, jossa ei periksi annettu eikä myöskään pyydetty. Mutta vihollinen taisteli myös urhoollisesti. Se ei väistynyt paikaltaan. Peräänantamattomasti se säilytti asemansa. Ja saatuaan vahvistuksia se iski takaisin.”

Onni Palaste: Talvisodan ääniä.

Vuosalmen lohkolla menetettiin myös Vasikkasaari. Tämä sisäänmurto saatiin rajoitettua saaren pohjoispuolelle vain aktiivisella reservien käytöllä.

— Lainaus päättyy —

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s