Viiva seinällä

aikajana

Tänään valmistui urakka, jonka eräpäivä oli alun perin 4.4. Minulla oli tälle vuodelle (Huom, kirjailijan vuosi on syksystä syksyyn, kuten koululaisillakin!) kaksi kirjaprojektia: Jatkosota päivä päivältä ja Suomalaiset sotasankarit.

Teippasin viime syksynä kirjoituskoppini seinälle aakolmosen, jolle vedin molempia kirjoja varten oman viivan. Jaoin viivat osiin, jatkosotakirjan osalta viikkojen (160) ja sankarikirjan osalta sen päähenkilöiden määrän mukaan (20). Työn edetessä merkitsin aikaansaamiseni yliviivaustussilla. Ideana oli, saisin käsikirjoitukset valmiiksi jo keväällä, jolloin kesäkuu jäisi taiton tarkistuksille ja muutenkin varakuukaudeksi mahdollisesti venähtävää aikataulua varten. Heinäkuussa voisin jo lomailla. No, en nyt ole lomalla. Syy selviää kohta.

Kirjoitin kirjoja vuoroviikoin. Seinällä paistava 4.4. läheni kovaa vauhtia, mutta vihreä viiva ei tuntunut tavoittavan sitä. Päätin keskittyä jatkosodasta kertovaan kirjaan ensin ja palata sen jälkeen asiaan sankareiden kanssa. Jääköön 4.4. Onneksi kustantajan deadline oli vasta 1.8.

Jatkosodasta kirjoittaminen eteni aikataulussa, mutta sankarikirja kuumotti takaraivossa. Sen rakenne on kronologinen. Jos olisin kirjoittanut kustakin henkilöstä oman lukunsa, homma olisi ollut sillä selvä. Mutta nyt minun oli kirjoitettava Suomen historiaa ja kuljetettava sankareita mukana sen vuossa. Tämä tuotti ongelmia varsinkin sodista kirjoittaessa, koska sotiessa tapahtuu lyhyessä ajassa paljon ja eri paikoissa. Pelkäsin, että kirjasta tulee superpallon tapainen sinne tänne pomppiva hökötys, josta lukijan on vaikea saada otetta. Paini temaattisen ja kronologisen esitystavan välillä oli hikistä.

Lähetin puolivalmiin käsikirjoituksen äidilleni. Kyllä, äidille. Halusin mielipiteen sellaiselta, joka on itsekin kirjoittanut jotain ja jolla on hieman aikaa käyttää lukemiseen. Hän oli sitä mieltä, että rakenne toimii. Mikä vapauttava tuomio! Vasta ulkopuolisen sanottua tämän pääsin jokahetkisestä epävarmuudesta. Kirjoittaminen alkoi sujua.

Onneksi pelivaraa oli useampi kuukausi, mikä on tietenkin harvinaista. Lomani on tosin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen vasta elokuussa. Ilman palautetta olisin muhinut vain omien ajatusteni tunkkaisessa marinadissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s